Av-kääntämisen tutkimus

Tiina Tuominen

Tampereen yliopisto

Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen koulutusohjelma

AKATEEMINEN VARTTI

Katsaus av-kääntämisen tutkimukseen

 

Nuori, kehittyvä ja monipuolinen tieteenala

Audiovisuaalisella kääntämisellä eli av-kääntämisellä tarkoitetaan kaikkea sellaista kääntämistä, jossa sanallisen viestin rinnalla on mukana visuaalinen ja auditiivinen elementti, siis kuva ja ääni. Suomalaisille tunnetuin av-kääntämisen muoto on varmasti televisio- ja elokuvatekstitys (eli ruututekstit), mutta sen lisäksi av-kääntämiseksi voidaan katsoa esimerkiksi dubbaus eli jälkiäänitys, dokumenttiohjelmien selostustekstin kääntäminen puhuttavaksi selostukseksi, oopperan tekstilaitekäännökset, tietokonepelien käännökset ja monet internet-sivuilla nähtävät käännökset. Av-kääntämisen kenttä on siis laaja, ja sen eri osa-alueet ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Siksi myös av-kääntämisen alalla tehty tutkimus on erittäin monimuotoista, ja eri osa-alueiden tutkimuksella on omat erityispiirteensä. Joitain yleisiäkin suuntaviivoja on kuitenkin mahdollista löytää.

Av-kääntäminen on akateemisena tutkimuskohteena varsin nuori, mutta viime vuosina kiinnostus sitä kohtaan on kasvanut nopeasti niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. On ilmestynyt useita av-kääntämistä käsitteleviä julkaisuja, on järjestetty av-kääntämiseen keskittyviä konferensseja, ja av-kääntämiseen liittyviä teemoja on käsitelty myös useissa väitöskirjoissa ja pro gradu -tutkielmissa. Tutkimus on toistaiseksi keskittynyt suurelta osin kaikkein tunnetuimpiin av-kääntämisen osa-alueisiin eli tekstittämiseen ja dubbaukseen, mutta muiltakin erikoisaloilta on saatu jonkin verran tutkimuksia. Esimerkiksi Riitta Virkkunen Tampereen yliopistosta on tarkastellut väitöskirjassaan Aika painaa. Oopperan tekstilaitekäännöksen toiminnalliset rajat oopperan tekstityksiä, ja Leena Immonen Helsingin yliopistosta on kirjoittanut teoksen Sanojen matkassa kuvatilaan (2008) dokumenttiohjelmien selostustekstien kääntämisestä.

Tutkimuksen esihistoriaa

Av-kääntämisen tutkimusta kartoittaneen Yves Gambierin (2007: 74–75, 81–82) mukaan tärkeä vedenjakajavuosi av-kääntämisen tutkimuksen historiassa on ollut vuosi 1995. Sitä ennen tutkimus oli satunnaista ja pienilevikkistä ja keskittyi paljolti esittelemään av-kääntämisen käytäntöjä yksittäistapausten kautta. Ensimmäisille tutkimuksille oli myös tyypillistä varsin kielteiseltä kuulostava suhtautuminen esimerkiksi tekstittämiseen ”ongelmallisena, alkutekstistä riippuvaisena ja jopa sille alisteisena toimintana” (Gambier 2007: 84). Keskusteltiinpa pitkään jopa siitä, voiko ruututekstikääntämistä pitää varsinaisena kääntämisenä ollenkaan, vai onko kyse ennemmin adaptaatiosta. Tässä yhteydessä adaptaatio-termin merkitys oli selvästi kielteinen: sillä viitattiin viestintään, joka on vähempiarvoista kuin varsinainen kääntäminen, koska lähtötekstin viestiä ei pystytä toistamaan tarkasti aika- ja tilarajoitteiden vuoksi. (Díaz Cintas ja Remael 2007: 9.)

Ruututekstikääntäminen – ja av-kääntäminen yleensä – vakiinnutti paikkansa kiistattomana kääntämisen alalajina vasta, kun yleinen kääntämiskäsitys vähitellen kehittyi joustavammaksi ja laaja-alaisemmaksi. Kun kääntämisellä ei enää tarkoitettu yksinomaan sanasanaista lähtötekstin toistamista uudella kielellä ja kapea-alaista lingvististä toimintaa vaan laajemmin kulttuurien välistä viestintää, myös av-kääntäminen löysi luontevan paikkansa kääntämisen kentässä. (Díaz Cintas ja Remael 2007: 10–11.) Kun nämä varhaiset kääntämisen luonnetta koskevat tutkimukset ja debatit olivat vakiinnuttaneet av-kääntämisen aseman, se alkoi kiinnostaa myös kääntämisen tutkijoita entistä enemmän. Näin tutkimus alkoi vähitellen kehittyä tieteellisesti kurinalaisempaan suuntaan eikä rajoittunut enää yksittäistapauksien kuvailuun tai kääntäjien työn käytäntöjen ohjeistamiseen.

Yksi varhaisimmista ja suosituimmista av-kääntämisen ominaislaatua kartoittavista tutkimusteemoista on ollut tekstittämisen ja dubbauksen vertailu ilmaisumuotoina ja niiden keskinäisen paremmuuden arviointi. Tämän ”ikuisuuskysymyksen” (Gambier 2007: 80) pohdinta on tuottanut paljon argumentteja molempien kääntämisen lajien puolesta ja niitä vastaan, mutta lopulta päätelmät eivät voi johtaa ehdottomiin lopputuloksiin, eikä tieteellisin keinoin voida todistaa jompaakumpaa niistä paremmaksi av-kääntämisen menetelmäksi. Kuten Gambier (ibid.: 81) toteaa, ”katsojat pitävät siitä av-kääntämisen lajista, johon he ovat tottuneet”. Tekstittämisen ja dubbauksen toimivuus av-kääntämisen muotoina on siis makuasia ja tottumuskysymys, ja vaikka siitä on saatu aikaan paljon akateemista keskustelua, tällainen mielipiteiden esittely ei vielä valota av-kääntämisen ominaispiirteitä kovin tarkkaan.

Vaikka tekstittämisen ja dubbauksen vertailu voi joskus tuntua tieteellisesti hedelmättömältä, se oli kuitenkin yksi varhaisimmista av-kääntämisen akateemisen tarkastelun näkökulmista, ja siksi tämäkin keskustelu on ollut arvokas virstanpylväs tutkimuksen kehityksessä. Tekstittämisen ja dubbauksen vertailun avulla on toki myös pystytty pureutumaan kiinnostaviin kysymyksiin esimerkiksi käännösten vastaanotosta tai kääntämisen strategioista, ja siksi sitä ei ole syytä väheksyä osana tieteellistä keskustelua. Aiheen kiinnostavuudesta kertoo myös se, että tekstittämisen ja dubbaamisen välinen vertailu tulee edelleen silloin tällöin esiin uusissakin tutkimuksissa, eikä väittely eri lajien välisestä paremmuudesta ole suinkaan loppunut. Esimerkiksi vuonna 2009 ilmestyi Jan-Emil Tveitin kirjoittama artikkeli "Dubbing versus Subtitling: Old Battleground Revisited".

Tutkimuksen nykytilanne

1990-luvun loppupuolesta lähtien av-kääntämisen tutkimuksen asema käännöstieteen kentässä on selvästi vahvistunut ja vakiintunut. Av-kääntämisen tutkimuksen määrästä, teemoista ja tämänhetkisestä tilanteesta saa melko hyvän käsityksen hakemalla av-kääntämisen tutkimukseen liittyviä julkaisuja käännöstieteen alan abstraktitietokannasta TSA/BTS:stä. Tietokannasta löytyy yhteensä 694 audiovisuaalisen ja multimediakääntämisen kategoriaan luokiteltua julkaisua, joihin kuuluu sekä yksittäisiä artikkeleita että kokonaisia aihetta käsitteleviä teoksia. Vertailun vuoksi kaunokirjallisen kääntämisen julkaisuja löytyy tietokannasta 1805 ja tulkkauksen tutkimuksen julkaisuja 269. Av-kääntämisen tutkimus on siis hyvin edustettuna, ja sen osuus on todennäköisesti kasvussa.

Vanhin päivätty audiovisuaalisen tai multimediakääntämisen alan julkaisu tietokannassa on vuodelta 1978 (Michel Coupalin artikkeli ”Terminologie de la bande dessinée. Tietokanta myös vahvistaa edellä mainitun Gambierin näkemyksen alan tutkimuksen historiallisesta kehityksestä: vasta 1990-luvun loppupuolella av-kääntämisen julkaisuja alkaa ilmestyä tasaiseen tahtiin useita vuodessa. Vuoden 2009 aikana ilmestyi jo 36 av-kääntämisen tutkimukseksi luokiteltua julkaisua. Kaunokirjallisen kääntämisen tutkimusta ilmestyi samana vuonna 51 julkaisua. Av-kääntämisen tutkimus alkaa siis lähennellä vuosivauhdiltaan jo kaunokirjallisen kääntämisen tutkimusta, vaikka kaikkien aikojen yhteenlaskettu julkaisumäärä onkin kaunokirjallisen kääntämisen tutkimuksessa huikeasti suurempi. Vaikka kaunokirjallinen kääntäminen varmasti säilyttää vahvan asemansa jatkossakin, on myös selvää, että av-kääntämisen tutkimus on tällä hetkellä dynaaminen, kasvava tutkimusala.

Mitä nämä julkaisut sitten sisältävät? Onko tutkimus kehittynyt myös sisällöllisesti monipuolisempaan ja kunnianhimoisempaan suuntaan? Varmasti nykytutkimuksessa käsitellään jo laaja-alaisemmin av-kääntämisen problematiikkaa kuin alkuaikojen anekdoottimaisissa, yksittäistapauksiin rajoittuvissa tutkimuksissa tai pitkässä keskustelussa tekstittämisen ja dubbauksen välisestä arvojärjestyksestä. Juuri nyt kiinnostuksen kohteita näyttävät abstraktitietokannan perusteella olevan esimerkiksi audiovisuaalisen kääntämisen opetus, uutis- ja ajankohtaisaineistojen kääntäminen, audiovisuaalisten käännösten ymmärtäminen ja vastaanotto sekä huumorin kääntäminen. Tekstittämisen ja dubbauksen lisäksi myös esimerkiksi oopperakääntäminen, av-viestintään liittyvä tulkkaus, voice over -kääntäminen ja internet-sivujen lokalisointi ovat mukana julkaisulistalla. Näyttää siis siltä, että tutkimus on todella laajentanut näkökulmaansa ja seurannut av-kääntämisen yleistä kehitystä.

Vaikka av-kääntämisen tutkimus on kehittynyt tieteellisesti vakuuttavampaan suuntaan, se kaipaisi yhä laajempaa otetta, kuten Gambierkin toteaa (2007: 86–87). Gambierin (2007: 73) mukaan tutkimukset keskittyvät yhä voimakkaasti pelkän kielen tarkasteluun, vaikka audiovisuaalisissa viesteissä on koko ajan läsnä myös kuva ja ääni eri muodoissaan. Tällainen kieleen keskittyminen jättää siis huomiotta audiovisuaalisen viestinnän perusolemuksen, informaation välittämisen monen keinon avulla samanaikaisesti. Lisäksi tutkimukset koostuvat yhä paljolti yksittäistapausten analyyseistä ja kuvauksista: yleisiä tutkimusaiheita ovat esimerkiksi jonkin yksittäisen käännöksen erityispiirteet tai yksittäisen av-kääntämisen ongelman, esimerkiksi kirosanojen kääntämisen, tarkastelu (Gambier 2009: 18). Tällaisista tutkimuksista Gambier (2007: 87) toteaa: ”Yhdessä ne toki antavat tietoa alasta, vaikka eivät juuri yleisesti käsittelekään av-kääntämisen erityispiirteitä.” Edelleen olisi siis tarvetta vielä kattavammille, koko av-kääntämisen alan toimintatapoja ja ilmaisumuotoja tarkasteleville tutkimuksille.

Av-kääntämisen tutkimuksen ongelmana on vielä nykyisinkin myös se, että vaikka audiovisuaalisia käännöksiä käytetään usein tutkimusaineistona, niillä etsitään monissa tapauksissa vastauksia aivan samoihin kysymyksiin kuin muussakin käännöstutkimuksessa. Voidaan siis esimerkiksi tarkastella sanaleikkien tai kulttuuristen viittausten käännöksiä tai erilaisia käännössuomen ominaisuuksia, joita voitaisiin yhtä hyvin tutkia minkä tahansa toisenlaisen käännöstekstin kautta. Niin arvokkaita ja kiinnostavia tutkimuksia kuin nämä ovatkin, ne eivät tuota tietoa nimenomaan audiovisuaalisesta kääntämisestä ja sen erityispiirteistä, vaan niissä audiovisuaalinen käännös toimii vain aineistona. (Gambier 2007: 87.) Tämäkin kertoo siitä, että av-kääntämisen alalla on vielä paljon tilaa selkeästi erikoistuneelle av-kääntämisen tutkimukselle.

Tutkimustarpeet ja tulevaisuus

Millaisia tutkimuksia av-kääntämisen alalla sitten kaikkein kipeimmin kaivattaisiin, ja millaisista tiedoista olisi eniten hyötyä sekä käännöstieteen että ammatillisen toiminnan kehittämisen kannalta? Yleisesti ottaen voidaan tietenkin sanoa, että kaikki uusi tutkimus on tervetullutta, ja etenkin hyödyksi on sellainen tutkimus, joka pureutuu nimenomaan av-kääntämisen omiin ominaispiirteisiin eikä pidä av-käännöksiä vain materiaalina. Riitta Jääskeläinen (2007: 116–117) pitää av-kääntämistä arvokkaana tutkimusalueena jo siitä syystä, että av-käännökset tavoittavat hyvin suuren joukon ihmisiä. Esimerkiksi ruututekstit ovat Suomessa yksi luetuimmista, elleivät luetuin, tekstilaji, kun taas lastenohjelmien dubbaukset voivat antaa lapsille vahvoja kielellisiä vaikutteita. Tästä syystä Jääskeläinen toteaakin, että etenkin av-käännösten vastaanottoa ja niiden laadun merkitystä kannattaisi tutkia entistä laajemmin.

Jääskeläinen (2007: 118–119) pitää tärkeänä av-kääntämisen tutkimuskohteena myös käännöspolitiikkaa. Käännöspolitiikan piiriin kuuluvat esimerkiksi kysymykset kääntäjien asemasta ja työoloista. Esimerkiksi kääntäjien palkkioissa ja tekijänoikeuskysymyksissä on räikeitä ongelmakohtia, ja tutkimuksen avulla näitä ongelmia voitaisiin yrittää ymmärtää ja ratkaista. Jääskeläisen mukaan yksi syy ongelmiin voi olla se, että käännösten tilaajat eivät täysin ymmärrä av-kääntämisen perusluonnetta ja käännösten tärkeyttä audiovisuaalisen viestin välittäjinä. Jääskeläinen arvelee, että tämä tietämättömyys voi johtua osin tutkimuksen puutteesta, ”sillä kääntämisen luonteen valottaminen ja sen merkityksen osoittaminen lienee alan asiantuntijoiden tehtävä – ja sitä varten tarvitaan perusteltua tutkimustietoa”. (Ibid.: 119.) Av-kääntämisen alan perustutkimuksesta saatavat tulokset eivät siis ole arvokkaita pelkästään teorian kanssa painiskelevalle yliopistoväelle, vaan niiden avulla voitaisiin vahvistaa kääntäjien asemaa ja lisätä yleistä tietoutta audiovisuaalisesta kääntämisestä.

Myös käännöksissä itsessään on monia omintakeisia elementtejä, joiden laajempi tutkimus olisi tarpeen. Kuten edellä on todettu, suuri osa tutkimuksesta käsittelee av-käännöksiä samanlaisena aineistona kuin mitä tahansa muitakin käännöksiä eikä pohdi juuri av-kääntämisen erityisluonnetta. Esimerkiksi ruututekstien kohdalla Jääskeläinen (2007: 120) nimeää tärkeäksi tutkimuskohteeksi ruututekstikonventiot, eli ruututeksteille ominaiset vakiintuneet esitystavat, joiden avulla teksti pyritään muotoilemaan mahdollisimman helposti omaksuttavaksi ja ilmaisuvoimaiseksi ja joita ei missään muussa tekstityypissä käytetä samalla tavalla. Yksi esimerkki tällaisista konventioista voisi olla vaikkapa se, millä tavalla yhtäjaksoinen puhe jaetaan ruututeksteissä yksittäisiksi repliikeiksi. Myös ruututekstien kielen omintakeisia piirteitä kannattaa tutkia, jotta saataisiin selville, millä tavoin ruututekstikieli mahdollisesti poikkeaa muusta kielenkäytöstä ja millaisia ilmaisukeinoja siinä käytetään. (Ibid.: 127.)

Monia Jääskeläisen mainitsemia tutkimuskohteita onkin viime vuosina jo alettu tarkastella. Käännöspoliittisiin kysymyksiin paneutuu esimerkiksi Kristiina Abdallah tutkimuksessaan kääntäjien työoloista ja työmarkkinoista, ja vastaanottoon keskittyy oma tutkimukseni tekstitettyjen elokuvien katselemisesta. Lisäksi etenkin opinnäytetöissä (kandidaatintutkielmat, pro gradu -tutkielmat) tällaisia kysymyksiä käsitellään yhä useammin. Siitä huolimatta avoimia kysymyksiä on vielä paljon, ja alalle kaivataan sekä Jääskeläisen että Gambierin näkemysten mukaista uutta tutkimusta av-kääntämisen erityislaadusta. Näihin tarpeisiin varmasti vastataankin vähitellen, ja tässä ovat avainasemassa paitsi kokeneet av-kääntämisen tutkijat myös uudet, nuoret tutkijat, joilla on alasta tuore näkemys. Opinnäytetöiden määrän kasvu ja aiheiden monipuolistuminen lupaavatkin hyvää tutkimuksen jatkuvan kehityksen kannalta.

Tutkimuksen haasteita

Audiovisuaalisen aineiston ominaispiirteet tuottavat av-kääntämisen tutkimukselle omanlaisiaan haasteita. Audiovisuaalisten viestien dynaaminen ja monimuotoinen olemus voikin olla yksi syy siihen, miksi käännösten erityispiirteitä ei ole ollut aivan helppo ryhtyä tutkimaan ja miksi monet tutkimukset ovat keskittyneet vain kieleen. Miten pitäisi ottaa tutkimuksessa huomioon käännöksen rinnalla kulkevat auditiiviset ja visuaaliset viestit? Entä millä tavalla aika ja tekstin jatkuva eteneminen tekevät av-käännöksestä erilaisen tutkimuskohteen verrattuna vaikkapa staattiseen painettuun sanaan? Mitkä kaikki elementit audiovisuaalisessa viestissä pitäisi ottaa mukaan käännöksen analyysiin, ja mitkä taas voidaan rajata pois käännökseen kuulumattomina? Kun on kyse audiovisuaalisesta kokonaisuudesta, joka välittää viestejä yhtä aikaa monessa eri muodossa, kaikki osaset kietoutuvat yhteen ja rajausratkaisuja voi olla hankala tehdä.

Myös av-kääntämiseen liittyvä teknologia kehittyy jatkuvasti ja muuttaa esimerkiksi kääntäjien työn käytäntöjä. Tutkimuksen voi olla vaikeata pysyä mukana kehityksen tahdissa, ja siksi jokin työmenetelmiin keskittyvä tutkimus saattaa helposti olla hieman vanhentunut jo valmistuessaan, ellei tutkija pysyttele huolellisesti ajan hermolla. Käytännöt myös vaihtelevat esimerkiksi eri maissa ja eri toimeksiantajien sekä eri julkaisukanavien kesken, minkä vuoksi tutkijoiden on oltava tietoisia monenlaisista toimintatavoista ja muistettava, että työkäytännöistä puhuttaessa yleistäminen ei aina ole mahdollista. Siksi on esimerkiksi varottava tuomitsemasta jotain havaittua käytäntöä virheeksi, kun taustalla voi olla vain erilainen toimeksiantajan ohjeistus ja ohjeistusta tunnollisesti noudattanut kääntäjä. Erot eri maiden ja eri käännöskulttuurien välillä tarkoittavat lisäksi sitä, että tutkimustuloksia ei aina voi yleistää kovin laajalti, sillä eri maissa tavat ja näkemykset voivat poiketa toisistaan paljonkin. Esimerkiksi ruututekstien muotoilusta annetut suositukset ovat eri maissa jossain määrin erilaisia, ja siksi analyysissä on otettava aina tämä paikallinen tilanne huomioon. Tarvitaan siis alan kokonaisvaltaista, kriittistä ymmärrystä ja kykyä kyseenalaistaa myös omat tottumukset ja arkikokemukset. Tutkijoiden haasteena on saada mahdollisimman ajantasaista ja päivitettyä tietoa av-alan toimijoilta, ja siksi esimerkiksi yhteyksiä kääntäjien ja tutkijoiden välillä kannattaisi vaalia, jotta käytäntö ja teoria kohtaisivat riittävän hyvin.

Yksi tutkimuksen haaste on tietenkin myös se, että koska ala on nuori, aiempaa tutkimusta on vielä varsin vähän, ja siksi myös päteviä esikuvia uusille tutkimuksille on vaikea löytää. Riitta Jääskeläinen (2007: 127) puhuu ”metodologisesta umpihangesta”, mikä tarkoittaa sitä, että tuoreisiin tutkimuskysymyksiin vastauksia etsivien tutkijoiden täytyy usein avata täysin uusia uria ja kehittää uudenlaisia tutkimusmenetelmiä, koska vakiintuneita toimintatapoja ei vielä ole. Tällöin on usein tarpeen soveltaa metodologisia malleja niin käännöstieteestä kuin sen ulkopuoleltakin, ja sopivien lähtökohtien löytäminen voi olla haastavaa.

Vaikka tutkimuksen haasteiden listaus voi saada av-kääntämisen tutkimuksen kuulostamaan vaikeasti lähestyttävältä, kaikki nämä elementit ovat toisaalta myös kiinnostavia ja inspiroivia uusia mahdollisuuksia. Jos valmista metodologiaa ei ole, tutkijalla on edessään rajattomat mahdollisuudet rakentaa uudenlaisia, mielekkäitä tutkimuskokonaisuuksia. Alan jatkuvat muutokset ja kirjavat käytännöt taas takaavat sen, että uutta tutkittavaa on koko ajan. Audiovisuaalisten tekstien dynaaminen, moniin aisteihin vetoava luonne taas on jo sinänsä kiinnostava pohdinnan aihe ja tarjoaa lisäksi mahdollisuuksia moniin erilaisiin näkökulmiin. Kun tarkasteltava käännös kietoutuu yhteen kuvan, äänen, liikkeen ja ajallisten elementtien kanssa, jokainen näistä elementeistä tarjoaa tutkijalle omanlaistaan tarkasteltavaa käännettävän tekstin rinnalla. Tämä runsaus siis vain entisestään lisää av-kääntämisen tutkijalle avoimena olevia mahdollisia tutkimuspolkuja. Vaikka nämä tutkimuksen haasteet voivat joskus tehdä tutkijan työstä vaikeaa, ne myös takaavat sen, että tutkiminen säilyttää kiinnostavuutensa, ja kun yhtä kysymystä on riittävästi pohdittu, tilalle löytyy aina uusi, vielä vastaamaton kysymys.

Audiovisuaalista viestintää erityisryhmille

Erityisryhmille suunnattu audiovisuaalinen viestintä, kuten kuulovammaistekstitys, kuvailutulkkaus ja kirjoitustulkkaus ovat viime vuosina alkaneet kiinnostaa tutkijoita yhä enemmän, kun näitä viestinnän apukeinoja on alettu tarjota entistä laajemmin ja ne ovat saaneet lisää näkyvyyttä. Esimerkiksi kirjoitustulkkauksesta on Tampereen yliopistossa käynnistynyt vastikään Suomen Akatemian rahoittama tutkimusprojekti, ja kuvailutulkkaus on maailmanlaajuisestikin tällä hetkellä hyvin kiinnostava tutkimusala. Vaikka nämä viestintämuodot eivät aina sisälläkään kääntämistä kielestä toiseen, ne lasketaan usein kuuluviksi audiovisuaalisen kääntämisen kenttään, koska ilmaisutavat ja ilmaisun haasteet ovat samanlaisia kuin av-kääntämisessä. Itse asiassa näissäkin viestintätavoissa tapahtuu kääntämistä – ei välttämättä kahden eri kielen välillä, mutta kahden eri ilmaisukanavan välillä (esim. puheesta kirjoitukseksi, kuvasta puheeksi). On myös tärkeää pyrkiä tutkimuksen kautta vakiinnuttamaan näille viestinnän osa-alueille hyvät toimintakäytännöt, jotka takaavat, että viestintä on tehokasta ja laadukasta. Ilman tutkimuksen tarjoamaa taustaa ja yhteyksiä av-kääntämisen olemassa olevaan tietoperustaan käytännöt voisivat helposti jäädä hajanaisiksi ja huonosti toimiviksi.

Lopuksi

Av-kääntäminen on kiehtova tutkimusala, jolla on vielä paljon kartoittamattomia alueita ja selvittämättömiä kysymyksiä. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on varmasti yksi kiinnostavimmista maista av-kääntämisen tutkimuksen suhteen, sillä täällä tehdään innovatiivista, ajan hermolla olevaa ja alan nimenomaisiin tutkimustarpeisiin vastaavaa tutkimusta. Eräs maailmanlaajuisestikin erikoislaatuinen ja arvokas suomalainen tutkimusaineisto on niin sanottu Yle-ruututekstikorpus, eli tietokanta, johon on koottu kaikki Yleisradion vuosina 1991–2005 lähettämät ruututekstit. Tämä mittava tietokanta tarjoaa hienoja mahdollisuuksia ruututekstien kielen ja konventioiden tutkimiseen, eikä vastaavia tietokantoja ilmeisesti ole olemassa missään muussa maassa. (Jääskeläinen 2007: 127.) Kuten edellä on mainittu, Suomessa tutkitaan myös sekä käännöspoliittisia kysymyksiä että vastaanottoa, eli vastataan juuri niihin tutkimustarpeisiin, jotka Riitta Jääskeläinen artikkelissaan mainitsi. Myös edellä mainitut erityisryhmien av-viestintään keskittyvät tutkimukset ovat arvokkaita ja ajankohtaisia. Monet kiinnostavat tutkimukset ovat vielä keskeneräisiä, mutta lähitulevaisuudessa Suomessa on valmistumassa useita uusia uria aukovia väitöskirjatutkimuksia av-kääntämisen tutkimuksen eri osa-alueilta.

On hyvä muistaa, että tutkimusta ei tehdä yksin tutkijoita varten. Tutkimustulosten soveltaminen käytäntöön voisi auttaa kääntäjiä työssään, ja jotkin tutkimukset saattavat olla kiinnostavia käännösten lukijoillekin. Esimerkiksi käännöspolitiikan ja vastaanoton tutkimukset ovat tiiviissä yhteydessä toisaalta käännösten tuottamisen ja toisaalta niiden kuluttamisen jokapäiväiseen todellisuuteen ja voivat osaltaan tukea alan kehittämistä parempaan suuntaan. Toisaalta monet tutkimukset esimerkiksi ruututeksteissä käytettävistä puhuttelumuodoista, kirosanojen käytöstä, kulttuurisidonnaisten seikkojen kääntämisestä ja monesta muusta kääntäjän työssä eteen tulevasta ongelmakohdasta voivat antaa ammattikääntäjille uusia ideoita työn avuksi. Erityisryhmien av-viestintään liittyvällä tutkimuksella on silläkin tiivis suhde käytäntöön, sillä tämän alan toimintatapoja ollaan vasta vakiinnuttamassa ja alaa ollaan tekemässä tunnetuksi, ja tutkimuksella voi tässä prosessissa olla keskeinen rooli.

Tutkimuksen soveltaminen käytäntöön vaatii sitä, että av-kääntämisen tutkimusta pystytään tekemään aktiivisesti tutuksi tutkijapiirien ulkopuolella. Tässä tutkijoilla itsellään on tärkeä työsarka, jotta tutkimusten avulla saatua tietoa pystyttäisiin levittämään niille, joille tiedosta on eniten hyötyä. Toisaalta myös ammattikääntäjien kannattaa silloin tällöin tutustua käännöstieteen uusiin tuuliin ja vilkaista, mitä tutkimuksessa on saatu aikaan. Yksi kääntäjiä ja käännöstieteilijöitä yhteen tuova suomalainen foorumi on esimerkiksi vuosittain järjestettävä Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumi KäTu, jossa myös av-kääntämisen kysymyksistä keskustellaan usein. Toivottavasti jatkossa käännöstiede ja käytännön käännöstyö kohtaavat entistäkin aktiivisemmin tällaisten yhteistyömuotojen kautta. Käytännön ja teorian, tutkijoiden ja tekijöiden, välinen yhteistyö on varmasti kaikkein hedelmällisin tapa kehittää alaa.

Lähteet

Díaz Cintas, Jorge ja Aline Remael 2007: Audiovisual Translation: Subtitling. St. Jerome Publishing, Manchester.

Gambier, Yves 2009: ”Challenges in research on audiovisual translation” , Teoksessa Pym & Perekrestenko (eds.): Translation research projects 2. Intercultural Studies Group, Universitat Rovira i Virgili, luettu 2.2.2010.

Gambier, Yves 2007: ”Audiovisuaalisen kääntämisen tutkimuksen suuntaviivoja”. Suom. Leena Salmi. Teoksessa Oittinen ja Tuominen (toim.), s. 73–115.

Immonen, Leena 2008: Sanojen matkassa kuvatilaan. Helsingin yliopiston käännöstieteen laitos, Kouvola.

Jääskeläinen, Riitta 2007: ”Av-kääntämisen tutkimus ja tutkimustarpeet Suomessa”. Teoksessa Oittinen ja Tuominen (toim.), s. 116–130.

Oittinen, Riitta ja Tiina Tuominen (toim.) 2007: Olennaisen äärellä. Johdatus audiovisuaaliseen kääntämiseen. Tampere University Press, Tampere.

Translation Studies Abstracts/Bibliography of Translation Studies. St. Jerome Publishing, Manchester. http://www.stjerome.co.uk/tsaonline/index.php (maksullinen), luettu 4.2.2010.

Tveit, Jan-Emil 2009: "Dubbing versus Subtitling: Old Battleground Revisited". Teoksessa Díaz Cintas, Jorge and Gunilla Anderman (eds.): Audiovisual Translation: Language Transfer on Screen. Palgrave Macmillan, Basingstoke, s. 85–96.

Virkkunen, Riitta 2004: Aika painaa. Oopperan tekstilaitekäännöksen toiminnalliset rajat. Tampere University Press, Tampere, luettu 4.2.2010.

Lisää luettavaa av-kääntämisen tutkimuksesta

Artikkelikokoelma Olennaisen äärellä. Johdatus audiovisuaaliseen kääntämiseen on ensimmäinen suomenkielinen av-kääntämisen eri osa-alueita käsittelevä yleisesitys. Teos esittelee av-kääntämistä sekä käytännön että teorian kannalta, ja kirjoittajien joukossa on sekä ammattikääntäjiä että tutkijoita.

Englanninkielisiä av-kääntämistä käsitteleviä artikkelikokoelmia on useita, esimerkiksi Pilar Oreron toimittama Topics in Audiovisual Translation (John Benjamins, 2004) ja Delia Chiaron, Christine Heissin ja Chiara Bucarian toimittama Between Text and Image: Updating Research in Screen Translation (John Benjamins, 2008). Näitä kirjoja voi etsiä kääntäjiä kouluttavien yliopistojen kirjastoista.

Alla on vielä muutamia linkkejä, joiden takaa löytyy lisää kiinnostavia tieteellisiä artikkeleita.

inTRAlinea, käännöstieteen alan julkaisu, jossa on ilmestynyt useita av-kääntämiseen liittyviä englannin- ja italiankielisiä artikkeleita: http://www.intralinea.it/splashpage/newindex1.php

Meta, av-kääntämisen erikoisnumero (englannin- ja ranskankielisiä artikkeleita): http://www.erudit.org/revue/meta/2004/v49/n1/index.html

The Journal of Specialised Translation, av-kääntämisen erikoisnumero (englanninkielinen): http://www.jostrans.org/archive.php?display=06 (myös muissa tämän julkaisun numeroissa on useita av-kääntämistä käsitteleviä artikkeleita)

The Translator, av-kääntämisen erikoisnumero (englanninkielinen, johdanto luettavissa ilmaiseksi): http://www.stjerome.co.uk/periodicals/journal.php?j=72&v=135&i=139

Translation Journal, Fotios Karamitrogloun (englanninkielinen) artikkeli “A Proposed Set of Subtitling Standards in Europe”: http://accurapid.com/Journal/04stndrd.htm

Bibliografia av-kääntämisen alan julkaisuista (useita eri kieliä, muutamia linkkejä kokonaisiin artikkeleihin): http://www.transedit.se/Bibliography.htm