Yleisradion av-kääntäjät esittivät vetoomuksen

19.11.2012

Yleisradion av-kääntäjät vaativat av-käännösalalle parempia työehtoja ja vetoavat alan toimistoihin työehtosopimuksen allekirjoittamiseksi.

Me allekirjoittaneet Ylen tv-kääntäjät olemme hyvin huolissamme käännösalan kehityksestä Suomessa. Viimeisin huononnus oli MTV Median käännöstoiminnan ulkoistaminen monikansallisen Broadcast Text Internationalin (BTI) uudelle tytäryhtiölle. Nelonen ulkoisti käännöstoimintansa BTI:lle jo vuonna 2009. Yhä useammin käy niin, että ulkomainen ja monikansallinen käännösyhtiö, jonka omistaa ulkomainen sijoitusyhtiö, kuten BTI:n tapauksessa, laskee käännöksistä maksettavaa palkkiota samalla kun se nostaa kääntäjien työmäärää ja asettaa kestämättömiä työehtoja. Ikävä kyllä, tämä kehitys tunnetaan nykyään yhteiskunnassamme monella muullakin alalla.

Bonnierin omistama MTV Media ei perustele ulkoistamista säästöillä vaan sillä, etteivät käännökset kuulu yhtiön ydintoimintaan.  Mielestämme perustelu ontuu. Ovathan ulkomaiset ohjelmat keskeinen osa MTV Median kanavien tarjontaa. Uskottavampi vaikutin on halu kiertää tekijänoikeuskorvaukset, joita koituu kun samoja käännöksiä kierrätetään moneen kertaan yhtiön eri kanavilla. (BTI:lle kääntävien on luovuttava tekijänoikeuksistaan yhtiön hyväksi.) Tämä kehitys on vallalla kaikkialla media-alalla.

MTV 3:n, SUBin ja AVAn (sekä joidenkin maksukanavien) käännösten ulkoistaminen koskee 114 kääntäjää, mikä on lähes kolmannes Suomen kaikista audiovisuaalisista kääntäjistä. Tuosta joukosta on nyt 99 irtisanoutunut. Tähän asti he ovat kuuluneet keskitetyn sopimuksen piiriin, joka on koskenut MTV 3:a ja yleisradioyhtiö Yleä. Nyt Yle on ainoa yhtiö, joka maksaa säällisiä palkkioita tv-käännöksistä molemmille kotimaisille kielille.  Tämä käy selvästi ilmi tarjouksesta, jonka BTI antoi lokakuun lopussa osalle irtisanoutuneista: BTI tarjoaa vakituista työtä kuukausipalkalla, joka alittaa työehtosopimuksessa mainitun minimipalkan ja joka laskisi kääntäjien ansiotasoa vähintään 20 % nykyisestä. Tarjous ei huomioi sitä, että useimmilla irtisanoutuneista on yli 15 vuoden työkokemus. Tämän lisäksi BTI:n tarjous edellyttää kääntäjiltä jopa 60 % kiivaampaa työtahtia. (Työehtosopimuksen perusteella normaali työtahti on 17 minuuttia käännettyä ohjelmaa päivässä. Ylittävältä osuudelta maksetaan kiirelisää. BTI:n tarjouksessa vaatimus on 28 käännettyä ohjelmaminuuttia päivässä). Suomen journalistiliitto ei katso BTI:n tarjouksen antavan realistisia perusteita neuvotteluille. (Linkkejä aiheesta: www.av-kaantajat.fi/linkkeja/)


Taustatietoja

Media-ala on viime vuosikymmenenä kaupallistunut ja sitä mukaa on kasvanut myös audiovisuaalisten käännösten kysyntä Suomessa (ja monissa muissa maissa). Olisi voinut kuvitella tämän johtaneen av-käännöshintojen nousuun, mutta onkin käynyt päinvastoin. Syy on se, että monikansalliset käännösfirmat, ennen kaikkea BTI ja SDI Media (mutta myös esim. Prime Text, Softitler ja IMS), ovat saaneet jalansijaa Suomessa eivätkä ole sitoutuneet av-kääntäjien palkkioita säätelevään Yhtyneet-sopimukseen, vaan ovat vaatineet freelancereita ryhtymään yrittäjiksi. Tällä tavoin yhtiöt ovat pystyneet käymään epätervettä kilpailua hinnoilla. Ne ovat palkanneet nuoria ja kokemattomia kääntäjiä, jotka eivät tunne av-kääntäjänä toimimisen vaatimuksia eivätkä sen vuoksi myöskään osaa vaatia kohtuullisia työehtoja.

Nykytilanteeseen on vaikuttanut ratkaisevasti myös se, että monikansalliset yhtiöt ovat joko tietoisesti tai tietämättään jättäneet huomiotta alalla Suomessa ja muissa pohjoismaissa 1960-luvulla syntyneen ja sen jälkeen kehittyneen ammattiosaamisen. (Tuolloin pohjoismaat valitsivat tv-ohjelmien kääntämiseen ruututekstit, kun Keski- ja Etelä-Euroopassa päädyttiin ohjelmien dubbaamiseen.) Käännösyritysten toimintatavat ja –kulttuuri näyttävät tulevan anglosaksisista maista, joissa ei ole ruututekstitysperinnettä. Siellä on sen sijaan viime vuosina lisääntynyt räjähdysmäisesti tekstitys heikkokuuloisia varten (ohjelmatekstitys). Tässä yhteydessä on nähtävästi syntynyt (väärin)käsitys, että ruututekstitys on vain sitä, ”että kirjoitetaan ruutuun kaikki se mitä sanotaan”. Tämä vinoutunut käsitys näyttää ohjaavan myös monikansallisten yritysten käännöstoimintaa. Muuten on vaikea ymmärtää, miten yhtiöt voivat edellyttää yli kaksinkertaista työtahtia verrattuna siihen, mikä on ollut lähtökohtana vahvan tekstityskulttuurin pohjoismaissa.

Toisin sanoen, yhtiöt ovat käsittäneet täysin väärin av-kääntämisen luonteen ja vaikeusasteen. Pohjoismaissa tv-käännökset muokataan ja sovitetaan ruutuun sen mukaan, mitä katsoja ehtii kuvan ja äänen ohella omaksua. Teksti myös toimitetaan sellaiseksi, että se muodostaa kokonaisuuden kuvan kanssa.
Tällainen työ vaatii aikaa ja erityisosaamista. Juuri ruututekstien toimittaminen, eli sellaisen käännöksen sorvaaminen, joka sekä muotonsa että sisältönsä puolesta toimii saumattomana osana audiovisuaalista kokonaisuutta, tekee av-kääntäjän työstä asiantuntijatyötä. Asiantuntijatyö taas edellyttää riittävästi aikaa työlle ja kohtuullista korvausta. (On mainittava, että myös ohjelmatekstit toimitetaan pohjoismaissa samoja periaatteita noudattaen; koskaan ei siis kirjoiteta ruutuun kaikkea mitä sanotaan, vaan teksti sovitetaan katsojan lukunopeuteen.)

Monikansalliset yhtiöt maksavat 50 – 70 % alempia palkkioita, kuin mitä av-kääntäjien työehtosopimuksessa on määritelty. Sen lisäksi todettiin jo, että yhtiöt edellyttävät useimmiten freelancereiden ryhtyvän yrittäjiksi. Heidän tulee siis itse maksaa sosiaali- ja eläkemaksut jo valmiiksi huonommista palkkioistaan, kun tähän asti MTV Media ja Yle ovat työehtosopimuksen mukaisesti vastanneet työnantajamaksuista.  Samoin on jo mainittu, että monikansalliset yhtiöt vaativat freelancereita luovuttamaan kaikki tekijänoikeudet käännöksiinsä ilman erillistä korvausta. Näin yhtiöt voivat käyttää käännöksiä rajattomasti, muokata niitä halunsa mukaan ja myydä niitä eteenpäin suorittamatta mitään korvauksia kääntäjille. Käytännössä edellä mainitut seikat yhdessä johtavat siihen, että ne MTV Median entiset av-kääntäjät, jotka jostain syystä jatkaisivat BTI:n alihankkijoina, joutuisivat selviytymään kolmannekseen kutistuneella palkalla. On kuitenkin epätodennäköistä, että nyt irtisanoutuneet hyväksyisivät niin suuren työehtojen huononemisen. Suomessa onkin lähitulevaisuudessa odotettavissa ammattitaitoisten av-kääntäjien poistuminen alalta.

Alhainen tulotaso yhdessä kovan työtahdin kanssa johtanee (ja on jo osittain johtanut) siihen, että tulevaisuudessa av-kääntäjiksi ryhtyvät nuoret opiskelijat tai vastavalmistuneet. He hankkivat av-kääntäjinä muutaman vuoden työkokemusta ja lisäansioita hakeutuakseen sitten töihin, joilla voi elättää itsensä. Av-kääntämisestä on vaarassa tulla ”kauttakulkuammatti” kokemattomille kääntäjänaluille. (Vasta lanseerattu video-on-demand –yritys Netflix on ilmoittanut suunnittelevansa av-käännösten hankkimista crowdsourcing-periaatteella, eli ilmaiseksi faneilta, jotka kääntävät esim. lempisarjaansa harrastusmielessä. Tämä kertoo karua kieltä av-käännösalan kehityssuunnasta.)

Monikansalliset yhtiöt vaativat liian kovaa työtahtia ja maksavat liian alhaisia palkkioita ja sen lisäksi niitä ei juuri kiinnosta kotimaisten kieltemme ja kulttuurin vaaliminen. Ne eivät välitä siitä, että kielten rakenteet poikkeavat toisistaan, ja että esimerkiksi suomen rakenne on kaukana indoeurooppalaisten kielten rakenteesta. Yhtiöt käyttävät usein yhdellä kielellä tehtyä käännöstä pohjana toisten kielten käännöksille (englanniksi: templates, suomeksi: kakkoskäännökset, ruotsiksi: matrisöversättningar). Ajatuksena on, että näin kääntäminen sujuisi nopeammin (ja halvemmin). Totuus on kuitenkin se, että kakkoskäännöksiä tekevä joutuu silpomaan äidinkieltään runnoessaan sitä toisen kielen rakenteen ja rytmin mukaisiin repliikkijakoihin ja lukuaikoihin. Kakkoskäännöksiin livahtaa helposti myös vaikutteita toisesta kielestä (interferenssi). (Jos kääntäjä päättää muokata annettua pohjaa, hän joutuu tekemään sen omalla kustannuksellaan, koska työtahti luonnollisesti hidastuu.) Kakkoskäännösten käyttäminen heikentää ruututekstien kieltä (ja tietenkin niiden laatua ylipäätään) ja uhkaa pitkällä aikavälillä kielen kehitystä maassamme.


Vastalause ja vetoomus

Vastustamme sitä, että monikansalliset käännösyhtiöt, BTI etunenässä, kaikin yllämainituin tavoin vaarantavat sekä av-käännösten tason Suomessa, av-kääntäjien ammattikunnan tulevaisuuden että maamme pitkän pohjoismaiseen malliin perustuvan ammattimaisen tv-kääntämisen perinteen. Alan kehitys Tanskassa ja Ruotsissa osoittaa huolemme oikeutetuksi. Tanskan yleisradioyhtiö DR ulkoisti käännöksensä ammattilaisten vastustuksesta huolimatta kaupallisille toimijoille jo 90-luvulla. Ruotsissa tapahtui sama vuonna 2006. Tanskassa on tv-käännösten heikentynyttä tasoa puitu sittemmin parlamenttia myöten. Ruotsin kääntäjät ovat useaan otteeseen ilmaisseet huolensa kehityksen vuoksi.

Me teemme tv-käännöksiä ammatiksemme ja meillä on pitkä kokemus alalta. Kuten Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Suomen journalistiliitto sekä yliopiston opettajat ja tutkijat me kritisoimme ankarasti MTV Median ulkoistuspäätöstä. Viime kädessä päätöksestä kärsivät katsojat, joiden katsomiskokemusta se uhkaa heikentää. Suuremmassa perspektiivissä uhattuna on lasten ja nuorten kielten oppiminen, sekä äidinkielen että vieraiden kielten. Tutkimusten mukaan tv-käännökset muodostavat nykyään suuren osan nuorten lukemista teksteistä; erään arvion mukaan määrä vastaa 20 romaania vuodessa.

Toivomme BTI:n tekevän samoin kuin suomalainen käännöstoimisto Pre-Text ja allekirjoittavan av-käännöstoimistoja varten laaditun työehtosopimuksen.
Vetoamme BTI:hin, jotta se yhtiönä noudattaisi hyvää suomalaista työmarkkinakäytäntöä tarjoamalla kääntäjilleen kohtuulliset palkkiot ja työehdot. Vain siten voi BTI ”kehittää koko tekstitysalaa”, kuten yhtiö avoimessa kirjeessä kääntäjille ilmaisee haluavansa tehdä.

Ylen 16 kuukausipalkkaista suomentaja-toimittajaa ja 91 freelance-kääntäjää:

 

Pirjo Aaltonen

Arto Airio

Siv Almark

Eero Balk

Henrica Bargum

Leo Bessonoff

Camilla Boye

Susanna Carotenuto

Nina Donner

Anna-Liisa Fazer

Tuula Friman

Tuula Granqvist

Petri Griinari

Monica Hagelin

Juha Hakala

Mari Hallivuori

Helena Halme

Marja Hannula

Teija Harjaluoma

Tytti Heikkilä

Suvi Heinonen

Sari Hirvasvuopio

Eija Hirvonen

Hannu Holopainen

Tiina Holopainen

Marja Huuskonen

Hasse Hägerfelth

Annu James

Kari Jokelainen

Katja Juutistenaho

Annika Järvinen

Tuija Kankus

Minna Karvonen

Arja Kataja

Maana Kilpi

Maarit Kiuru

Teija Kontio

Eivor Konttinen

Anna Koponen

Kai Koskela

Anni Koskenniemi

Vesa Kuittinen

Marjaana Kulovesi

Jaana Kuorinka

Tarja Kurki

Maria Kynsijärvi

Tiina Kähkönen

Esa Kärenmäki

Petra Ljung

Sari Luhtanen

Tuuli-Elina Mannila-Keitel

Gunilla Markkola

Kalle Mattila

Mika Metsäpelto

Anneli Miljard

Satu Milonoff

Maria Munsterhjelm

Päivi Mustajärvi

Anton Nikkilä

Jari Nuutinen

Karin Nynäs-Aspö

Hannu Oittinen

Tove Olsson

Tanja Oreto

Anita Paajanen-Mannila

Katariina Pahimanolis

Arto Paljakka

Saija Papinniemi

Catrine Paro

Ulla Pedersen Estberg

Jussi Pekkanen

Sampsa Peltonen

Laura Perälä

Leena Piispa

Katja Pirttioja

Teija Potenze

Maija Rantanen

Annika Rinne

Pirjo Rintakoski

Meiju Salonen

Carola Sandin-Langhoff

Jaakko Sauvola

Jaana van Schevikhoven

Tarja Sirén

Janne Staffans

Anne Stenberg

Terhi Suutarinen

Jutta Säämänen

Anna Sääskilahti

Tatu Tiihonen

Maarit Tillman

Riitta Torikka

Nina Tønnessen

Annica Törmä

Seija Uuskoski

Hedda Wallin

Leena Vallisaari

Esko Vertanen

Juha Westerlund

Jessica Vikfors

Jaana Wiik

Beatrice Wikström

Saara Vironmäki

Eeva Vuortama

Mirjami Ylinen

Monica Ödahl-Fröjdö


Vi undertecknade tv-översättare vid Yle är mycket oroliga över den aktuella utvecklingen inom översättningsbranschen i Finland, senast exemplifierad av utläggningen av MTV Medias tv-översättningar på ett nytt dotterbolag till det multinationella översättningsbolaget Broadcast Text International, BTI. Det har blivit allt vanligare att utländska och multinationella översättningsfirmor, som ofta – precis som i detta fall – ägs av utländska placeringsfonder, pressar ner priserna på översättningarna samtidigt som de pressar upp översättarnas arbetstakt och inför ohållbara arbetsvillkor. Utvecklingen är tyvärr bekant från många andra branscher i vårt samhälle idag.

MTV Media, som ägs av Bonnier, motiverar utläggningen, inte med inbesparingar, utan med att tv-översättningarna inte hör till bolagets kärnverksamhet. Vi ifrågasätter motiveringen, eftersom utländska program utgör en central del av utbudet på MTV Medias kanaler. En troligare bakomliggande orsak är att man vill kringgå kostnaderna för upphovsrätter, då man visar samma översättning flera gånger om och i flera kanaler. (BTI kräver att översättarna överlåter upphovsrätterna på BTI.) Detta är en trend som känns igen inom hela mediebranschen.

Utläggningen av MTV3-, Sub- och AVA-kanalernas (samt ett antal betalkanalers) översättningar berör 114 översättare, vilket är nästan en tredjedel av alla audiovisuella översättare i Finland. Av dessa har nu 99 sagt upp sig. Översättarna har hittills omfattats av ett kollektivavtal (det s.k. Yhtyneet-avtalet) som gällt MTV Media och public service-bolaget Yle. Nu blir Yle i praktiken ensamt om att betala skäliga honorar för tv-översättningar, finska såväl som svenska. Ett anbud från BTI i slutet av oktober till en del av dem som sagt upp sitt arbetsförhållande bevisar detta med all önskvärd tydlighet: BTI erbjuder fast anställning med en månadslön som understiger den miniminivå som definieras i översättarnas nuvarande kollektivavtal och som skulle innebära en sänkning av översättarnas nuvarande lönenivå med minst 20 %. Ingen hänsyn tas heller i erbjudandet till att de flesta av översättarna har en arbetserfarenhet på minst 15 år. Dessutom kräver BTI en ökning av översättarnas arbetsprestation med hela 60 % (enligt kollektivavtalet beräknas ca 17 minuter översatt programtid per arbetsdag vara normal arbetstakt; för mer än så är man berättigad till tillägg för brådskande arbete; i BTI:s anbud är kravet 28 minuter översatt programtid per arbetsdag). Finlands Journalistförbund ser inga realistiska grunder i anbudet för förhandlingar med BTI. (Länkar till debatten: www.av-kaantajat.fi/linkkeja/)

Bakgrund och fakta

Under det senaste decenniet har det skett en kraftig ökning av efterfrågan på audiovisuella översättningar i Finland (och i många andra länder) i takt med mediebranschens kommersialisering. Man hade kunnat förvänta sig att detta skulle ha pressat upp priserna på av-översättningar, men istället har det gått tvärtom. Orsaken är att de multinationella översättningsbolag, framför allt BTI och SDI Media (men också t.ex. Prime Text, Softitler och IMS), som kommit utifrån och fått fotfäste i Finland har vägrat underteckna det kollektivavtal för av-frilansöversättare som funnits i landet, och istället krävt av sina underleverantörer att de grundar egen firma. Därför har bolagen kunnat föra en osund priskonkurrens. De har rekryterat unga och oerfarna personer, som saknat kunskap om vad av-översättaryrket kräver och följaktligen också om vad som är skäliga arbetsvillkor.

En faktor av avgörande betydelse är också att de multinationella bolagen, av en eller annan anledning, saknat kännedom om – eller valt att inte respektera – det yrkeskunnande inom branschen som utvecklats och byggts upp i Finland, liksom i de övriga nordiska länderna, sedan 1960-talet. (Då valde man i Norden undertextning för översättning av tv-program till skillnad från de stora länderna i Central- och Sydeuropa där dubbning var gällande). Bolagens verksamhetsformer och -kultur tycks istället komma från de anglosaxiska länderna, där det inte finns någon tradition av undertextning, men där det de senaste åren skett en explosionsartad ökning av engelsk textning för personer med nedsatt hörsel (programtextning). I samband med det har det uppenbarligen uppstått en (van)föreställning om att undertextning går ut på ”att man (bara) skriver ner allt som sägs”. Den vanföreställningen har de multinationella bolagen tydligen anammat också för sin översättningsverksamhet. Det är svårt att se någon annan förklaring till att bolagen förutsätter en mer än dubbelt så hög arbetstakt än den som varit utgångspunkten i Norden.

Det handlar med andra ord om en total missuppfattning av av-översättningsarbetets karaktär och svårighetsgrad. I de nordiska länderna har tv-översättning alltid gått ut på att man bearbetar och anpassar texten i rutan efter tittarens förmåga att ta till sig texten i kombination med bilden och ljudet, samt att man redigerar texten så att tittaren kan tillgodogöra sig programmet som helhet. Det är ett arbete som både tar tid och kräver specialkunnande, och det är just denna textredigering, dvs. utarbetandet av en översättning som fungerar helhetsmässigt och kommunikativt som en integrerad del av den audiovisuella helheten, som gör yrket till ett expertyrke som förutsätter en rimlig arbetstakt och en skälig lön. (Det bör också nämnas att även programtextning redigeras på samma sätt i de nordiska länderna; man skriver med andra ord aldrig ut allt som sägs, utan anpassar alltid texten efter tittarens läshastighet.)

De multinationella bolagen betalar 50–70 % lägre honorar än de honorar som definieras i av-frilansöversättarnas kollektivavtal. Dessutom förutsätter bolagen, som sagt, oftast att deras underleverantörer ska vara egenföretagare. De ska alltså betala sina social- och pensionsavgifter själva ur de lägre honoraren, medan MTV Media och Yle hittills, utöver honoraren, stått för alla arbetsgivarutgifter i enlighet med kollektivavtalet. Som redan nämnts förutsätter de multinationella bolagen också att översättarna avstår alla sina upphovsrätter utan ersättning, vilket innebär att bolagen kan använda översättningarna ett obegränsat antal gånger, omarbeta dem allt efter behov och sälja översättningarna vidare utan att kompensera översättarna. I praktiken innebär allt detta sammantaget att de av MTV Medias f.d. frilansöversättare som i fortsättningen, mot förmodan, vill arbeta som underleverantörer för BTI kan få se sina inkomster sjunka till en tredjedel av vad de förtjänat hittills. Det är ändå osannolikt att de som sagt upp sig kommer att godta en så stor försämring av arbetsvillkoren, och därför är det troligt att vi kommer att se ett bortfall av professionella av-översättare i Finland inom den närmaste framtiden.

Den lägre inkomstnivån i kombination med den hårdare arbetstakten kommer sannolikt att leda till (och har delvis redan lett till) att de som i fortsättningen ägnar sig åt yrket är unga studerande eller nyligen utexaminerade som skaffar sig yrkeserfarenhet och extrainkomster i några år innan de övergår till arbeten de kan få en rimlig utkomst av. Detta innebär att av-översättaryrket riskerar att bli ett ”genomgångsyrke” för oerfarna och aspirerande översättare. (Beaktar man dessutom att det nyligen lanserade video-on-demand-företaget Netflix talar om att skaffa sig översättningar genom s.k. crowdsourcing, dvs. gratis av personer som gör undertextningar som hobby till programgenrer de gillar, råder det inga tvivel om vartåt undertextningsbranschen är på väg.)

Förutom att de multinationella bolagen kräver en alltför hård arbetstakt och betalar låga honorar, visar de också föga intresse för att värna om våra inhemska språk och vår kultur. Tvärtom uppvisar de bl.a. en bristande insikt om att alla språk har sin egen struktur (och att bl.a. finskan skiljer sig markant från de indoeuropeiska språken), eftersom de ofta använder undertextningar gjorda på ett språk som schabloner för undertextningar på ett annat språk (s.k. matrisöversättning, eng. templates, fin. kakkoskäännös). Idén är att översättandet då ska gå snabbare (och bli billigare), men följden är att översättaren blir tvungen att våldföra sig på sitt eget språk, eftersom hon/han måste följa exponeringstider och en fördelning av undertexterna som gjorts enligt ett annat språks struktur och rytm. Också risken för annan påverkan från det andra språket (interferens) är stor. (Väljer översättaren att omarbeta schablonen, gör han/hon det på egen bekostnad eftersom arbetstakten då blir långsammare.) Denna praxis försämrar den språkliga nivån (och givetvis också kvaliteten i övrigt) på av-översättningarna och hotar i förlängningen språkutvecklingen i vårt land.

Protest och vädjan

Vi opponerar oss mot att de multinationella översättningsbolagen, med BTI i spetsen, på alla ovan nämnda sätt undergräver kvaliteten på de audiovisuella översättningarna i Finland, av-översättaryrkets framtid och den långa, nordiska traditionen av professionell tv-översättning. Vår oro förstärks när vi ser på utvecklingen i såväl Danmark som Sverige. I Danmark lade DR, trots protester från yrkeshåll, ut sina översättningar på kommersiella operatörer redan på 1990-talet, och SVT gjorde samma sak år 2006. I Danmark har tv-översättningarnas försämrade kvalitet sedermera debatterats i parlamentet. I Sverige har översättarna i flera omgångar uttryckt sin oro över utvecklingen.

I egenskap av professionella tv-översättare med lång erfarenhet i branschen ställer vi oss, i likhet med Finlands översättar- och tolkförbund, Finlands Journalistförbund samt universitetens lärare och forskare i översättning, starkt kritiska till MTV Medias utläggning. I sista hand är det tittarna som blir lidande när deras möjligheter att få full behållning av tv-programmen nu hotas. Ur ett större perspektiv riskeras dessutom barns och ungas språkinlärning, både av modersmålet och av främmande språk, eftersom tv-översättningar hör till de texter som barn och unga läser mest idag: enligt en uppskattning motsvarar textmängden 20 romaner årligen.
Vår förhoppning är att BTI ska sälla sig till den finska översättningsbyrån Pre-Text och skriva under det kollektivavtal för av-översättningsbyråer som finns i Finland. Vi vädjar till BTI att bolaget ska följa god, finsk arbetsmarknadspraxis och erbjuda sina av-översättare skäliga honorar och skäliga arbetsvillkor. Bara så kan BTI bidra till att ”utveckla hela undertextningsbranschen”, något som BTI i ett öppet brev till översättarna säger sig vilja göra.

16 fast anställda översättarredaktörer och 91 frilansöversättare vid Yle

 

Lisätiedot: Marjaana Kulovesi, marjaana.kulovesi(at)yle.fi

 


Allekirjoittajia lisätty 24.11.2012.