Mitä useampi kääntäjä...

Tarmo Hietamaa
julkaistu 5.3.2013

Montako av-kääntäjää tarvitaan suomentamaan yksi tv-sarja? Tämä ei ole vitsi, sillä vastaus on todellisesta tapauksesta, ja se kuuluu: 14.

Uskoisin suuren yleisön ajattelevan, että kutakin tv-sarjaa suomentaa aina yksi tietty av-kääntäjä eli tekstittäjä. Näin on ilman muuta ollutkin, tiettyjä käytännön syistä johtuvia poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta viime vuosina tilanne on alkanut muuttua nähtävästi etenkin niin sanottujen pääkanavien ulkopuolella. Nuo syyt ynnä muuta seikat tosin ovat näillä kanavilla – kuten myös dvd-julkaisijoilla – pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Voidaan väittää, että pääasiallisena syynä on kiire, sillä valmista pitää saada vauhdilla, kahdestakin syystä: Ensinnäkin tekstityksiä tunnutaan teettävän jostain kumman syystä kiireellä, vaikka julkaisuun olisi aikaa runsaasti. Olen huomannut av-käännösalalla kahdeksisen vuotta toimineena itsekin, että käännöstoimisto voi käännättää alihankkijallaan vaikkapa dvd:n puoli vuotta ennen sen julkaisua, mutta aikataulu on yhtä tiukka kuin tv-sarjan jaksolla, joka esitetään seuraavalla viikolla. Toisekseen kiire syntyy siitä, että av-kääntäjät joutuvat oman elantonsa vuoksi ottamaan vastaan uusia toimeksiantoja jatkuvalla syötöllä, sillä alan yksityisen sektorin palkkiot ovat kerrassaan kelvottomat. Lisäksi nämä tv-ruutuihimme iltojemme iloiksi suomenkielistä kerrontaa parhaansa mukaan loihtivat velhot tulevat usein ottaneeksi vastaan ihan mitä vain töitä milloinkin satutaan tarjoamaan, sillä seuraavista toimeksiannoista ei välttämättä ole mitään varmaa tietoa.

Töitä siis saatetaan jakaa ilmeisen huolettomasti niille, jotka kulloinkin vain ehtivät niitä ottamaan vastaan, riippumatta siitä, kuka jotain tiettyä sarjaa on aiemmin suomentanut ja millä kääntämisen periaatteilla. Helppoahan tämä on käännöstoimistoillekin: sen kuin sinkoilee toimeksiantoviestejä tehtävistä jaksoista, niin varmasti joku nälkäinen tarttuu toimeen, vaikka hän olisi mahdollisimman kaukana ohjelman aiheen asiantuntijasta. Töitä on tehtävä elääkseen – ja vauhdilla, jotta ehtii olla ottamassa vastaan seuraavia tarjottavia töitä. Itsellänikin on siis kokemusta alan työoloista, mutta olen myös saanut aiheesta valmiiksi pro gradu -tutkielman, joka on hiljattain julkaistu Tampereen yliopiston sivuilla. Koska tunsin alaa, halusin tuoda julki seikkoja, jotka oikeasti vaikuttavat tekstityksiin. ”Huonoja suomennoksia” ruoditaan vähän väliä milloin missäkin, mutta kaiketikaan ei tiedetä siitä, millaisissa oloissa niitä tekstityksiä tahkotaan.

Tutkimus työnteosta

Tutkimusaineistonani oli tv:n jatkuvajuoninen tieteissarja Star Trek: Deep Space Nine. Scifiallergisimpienkin kannattaa lukea edelleen, sillä tämä teksti keskittyy graduni tapaan olennaisimmalta osaltaan työhön – työn tekoon ja työn tuloksiin – eikä avaruusolioihin. Kun kyseinen sarja (lyhykäisemmin DS9) esitettiin maksullisella MTV3 Scifi -kanavalla vuosina 2008 ja 2009, oli alku lupaava sarjan suomenkielisen kerronnan, siis tekstitysten, osalta: suomentajana oli sama, aiheen tunteva av-kääntäjä, joka oli kääntänyt sarjaa myös kymmenisen vuotta aiemmin Neloselle. Sen jälkeen, kun sarjaa oli esitetty samat jaksot kuin muinoin Nelosella, kääntäjä kuitenkin yllättäen vaihtui – ja vielä moneen kertaan. Sarjan loppupään oli suomentanut kaikkiaan 13 kääntäjää, ja koska he olivat lisäksi saaneet jaksoja ilmeisen satunnaisessa järjestyksessä, oli koossa melkoinen sanasoppa, kun sarjassa esiintyviin asioihin viitattiin mitä vaihtelevimmin nimityksin. Tämä vaihtelevuus tuli ilmi tutkimukseni ”perinteisestä” käännöstieteellisestä osiosta, jossa paneuduin juuri käännöstyön näkyvimpään osaan, käännösratkaisuihin. Näitä pystyy toki itse kukin arvioimaan kotisohvalta käsin siinä määrin kuin maallikko vain pystyy itselleen tuntematonta työtä arvostelemaan. Virheet ja asiankuulumattomuudet eivät kuitenkaan muutu miksikään, tiedosti käännöksen eli tuotteen käyttäjä niitä tai ei, mutta tärkeää on ottaa käännösten ruodintaan mukaan myös tällaisten tapausten syyt. Niinpä tutkimukseeni kuului myös osio, jossa haastattelin juuri näitä tekstityksiä tehneitä suomentajia.
 

Haastattelujeni perusteella oli jokseenkin selvää, että kääntäjät pyrkivät kyllä tekemään parhaansa, mutta ruutuun päätyvä teksti on ainoastaan niin asiallista kuin kääntäjille suoduilla työoloilla pystyy todellisen elämän asettamien paineiden alla tuottamaan. On toisin sanoen siis turha syyttää yksin suomentajia suomen kielen pahoinpitelystä tai asiantuntemattomuudesta. Ilman muuta ruututeksteissä esiintyy myös oivaltavia ja asiallisia käännösratkaisuja, mutta jos työolot ovat lähtökohtaisesti huonot, ei todellakaan voida odottaa, että varsinkaan pitkän päälle syntyy kunnollista jälkeä. Vaikka nykytilanteessa maamme pääkanavien tekstitykset ovat enimmäkseen ainakin muodollisesti kelpoa suomea, kielen latistumista on nähdäkseni silti havaittavissa, ja tämä kehitys on jo pidemmällä näillä muilla kanavilla. Palkkiot, jotka näiltä valuvat käännöstoimistojen kautta av-kääntäjille, ovatkin luonnollisesti heikommat kuin ”paraatipaikoilla” esitettävistä ohjelmista maksettavat. Mutta miksi erikseen on tällaisia paraatipaikkoja? Eikö jokainen ohjelma ansaitsisi asiantuntevan kääntäjän ja siten asiantuntevan käännöksen riippumatta esityskanavasta? Voiko osaa ohjelmista ja siten osaa kääntäjistä – sekä edelleen katsojista – kohdella toisarvoisina?


Katsomiskokemus


Näin on nähdäkseni käynyt Star Trek: Deep Space Nine -sarjan kanssa. Itsestäni katsojana ainakin tuntui, että minulta ryöstettiin eheä katsomiskokemus, kun ruudun alalaidassa välähtelevät tekstit vain mursivat kokonaiskokemusta. Näin käy kuulemani mukaan nykyään monessakin sarjassa. Kun kääntäjät vaihtelevat satunnaisesti, kukaan sarjan suomenkielisen kerronnan välittäjistä ei pysy kunnolla kärryillä sarjan tapahtumista. Kääntäjällä selvitettävää riittäisi, jotta pääsisi aina jutun juoneen kiinni, mutta selvitystyöhön ei käytännön kiireissä ole juuri aikaa. Ajanpuute koskee myös ohjelmia, joissa ei tarvitse murehtia jatkuvasta juonesta, sillä lähes aina av-kääntäjä kohtaa jotain uutta, joka tarvitsisi osata ilmaista mahdollisimman tarkasti ja napakasti suomeksi. Jos saa tietyn sarjan kokonaan itselleen, sen suomenkielisestä kerronnasta pystyy kehittämään mahdollisimman luontevan, koska tuntee sen läpikotaisin. Jos saa jaksoja vain silkkana silppuna, ei juuri voi olla varma, mitä mikäkin viittaus tarkoittaa.

DS9:n tapauksessa sarjan ensimmäiset neljä tuotantokautta oli siis kääntänyt yksi ainoa kääntäjä, joka on vakiinnuttanut kerronnallaan sarjaan tietynlaisen tyylin ja terminologian – ja sitten kolme viimeistä tuotantokautta oli jakautunut melkoisen mielivaltaisesti 13 muun kääntäjän kesken. Kun sarjan alku- ja loppupään suomentajien välillä ei lisäksi ollut mitään viestiyhteyttä, tuo ensimmäisen kääntäjän luoma tyyli katkesi kuin veitsellä leikaten, ja tilalle tuli yleistäviä ja erheellisiä käännösratkaisuja. Informaatiokatkoksesta ja muusta tiedonpuutteesta voi syyttää käännöstoimistoja, jotka pakottavat kääntäjänsä resursseja ryöstäviin työoloihin, joiden ansiosta käteen jää pahimmillaan summa, jollaista ei vähyydessään maksettaisi tässä maassa minkään alan harjoittelijallekaan. Haastateltavani totesivat selvästi, että saatavat palkkiot ovat riittämättömät todellisen elämän mittakaavassa. Ja tällaisissa oloissa pitäisi sitten tuottaa täydellistä kieltä, jossa esiintyvät termit ovat tismalleen oikein ja muutkin sanat ovat tyylillisesti kohdallaan!

Sarjan loppupään suomentajilla oli ilman muuta myös päteviä ratkaisuja, mutta on syytä paneutua siihen, millaista jälkeä huonoudessaan he joutuvat tuottamaan katsojien mielipahaksi. Esittelen seuraavaksi muutaman esimerkin sarjan loppupään tekstityksiä piinaavasta vaihtelusta:

Kaikkein konkreettisimmin häiritseviä ratkaisuja olivat varmastikin muutamat tapaukset, jotka koskivat sarjansisäisiä poliittisia nimiä:

  • vaihtelu Liiton ja Federaation välillä, jolloin ohjelman seuraaja saattoi harhautua toisinaan siitä, mitä tarkoitettiin: kun toisissa jaksoissa käytettiin Federaatiota, toisten jaksojen Liitoista tai liitoista ei aina tiennyt, mihin viitataan; vakiintuneena suomennoksena on ollut lyhyt ja ytimekäs Liitto, joka on peräisin jo 1980-luvulta, ”alkuperäiseltä Star Trek -käännösvastinevakiinnuttajalta” Antero Helasvuolta
  • vaihtelu Cardassian ja Kardassian välillä, jolloin typografinen ero sananalkuisen ison C:n ja K:n välillä voi viedä katsojan huomion pahastikin; vakiintunut kirjoitusasu on ollut Cardassia
  • vaihdos alkuperäisen kääntäjän Dominiosta loppusarjan kääntäjien Dominioniin, joka on vieraannuttava elementti ja vaikeuttaa tekstitysten automaattista lukemista: tämän lähtökielisenmuotoisen käännösratkaisun perusmuoto Dominion näyttää kotoutetun ratkaisun omistusmuodolta, minkä lisäksi muissakin sijamuodoissa ylimääräinen n vaikeuttaa lukemista ja tekstitetyn kerronnan sisäistämistä.

Kenties kiusallisinta vaihtelua esiintyi esimerkiksi kansallisuudennimiin liittyvissä sananmuodostuksissa, joiden monenkirjavuus jaksosta toiseen ei vakuuta asiallisuudellaan eikä asiantuntevuudellaan: jaksosta riippuen Bajor-planeetan asukkaisiin saatettiin viitata vakiintuneen lajinnimen bajoraani lisäksi muodoilla bajora, bajoori ja baajori sekä Cardassia-planeetan asukkaisiin vakiintuneen lajinnimen cardassi lisäksi muodoilla kardassi, Cardassiani ja cardassiani; nämä voivat asiayhteydestä irrallaan vaikuttaa vähäpätöisiltä seikoilta, mutta epäjohdonmukaisuus ei luo eheää kuvaa kokonaisuudesta ja vaikeuttaa tekstien luonnollista seuraamista.

Häiritsevien ja kiusallisten ratkaisujen lisäksi tekstityksissä esiintyi kerrontaa muutoin latistavia ja sotkevia elementtejä:

  • sarjan loppupään tekstityksistä puuttuivat käytännössä kokonaan sarjan alkuperäisen kääntäjän käyttämät lempinimet, mikä latistaa katsojalle välittyvää kuvaa henkilöhahmoista; muut kääntäjät olivat paikoin ymmärtäneet lempinimiä jopa virallisiksi titteleiksi, mikä puolestaan synnytti edelleen henkilösuhteita sotkevia ratkaisuja
  • näihin kuuluu sinuttelun ja teitittelyn sekaantuminen: läpitutut hahmot teitittelivät ja virkatehtävissä sinuteltiin, jopa hyvin häiritsevästi arvonimien yhteydessä
  • ylipäänsä sarjan teknisten laitteiden kuvaaminen sarjan loppupään tekstityksissä latisti tai sotki sarjan tapaa kuvata maailmaansa; perusterminologiassa poikkeuksia tosin oli.


Teksteissä oli muutakin huomionarvoista, ja kaikki tämä kielii siitä, että työhön ei ole käytetty – tai oikeammin saatu tai voitu käyttää – asiallista määrää aikaa. On lisäksi eri asia, olisivatko ongelmat korjaantuneet ajankaan avulla, sillä kun kääntäjiä on usea, voinee toiveet yhtenäisestä laadusta hylätä, vaikka sellaista koettaisi tavoitella miten hyvin aikein hyvänsä. Ja kun heitä tässä tapauksessa oli yhteensä peräti 14 ja ohjelman sanasto on hyvin vaativa jo miljöönsäkin puolesta, satunnainen kääntäjä luo helposti ratkaisuja, jotka ovat ristiriidassa jopa hänen aiempien omien ratkaisujensa kanssa.

 

Kääntäjä siellä välissä


Tutkimuksessani ilmeni paitsi se, että kääntäjät pitivät palkkioitaan riittämättöminä nähdyn vaivan suhteen, jolloin työhön ei yksinkertaisesti ole aikaa keskittyä tiettyä määrää enempää – minkä voin itsekin alalla pitkään toimineena allekirjoittaa – myös se, että töitä tunnuttiin jaettavan suunnilleen niille, jotka vain ehtivät ottamaan jaksoja vastaan. Ilmeisesti alkuunsa oli huomioitu sellaiset kääntäjät, jotka olivat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita tieteisohjelmista tai peräti Star Trek -sarjoista, mutta tämän jälkeen jaksoja ovat saaneet myös kääntäjät, jotka eivät ole tunteneet sen paremmin Star Trekiä kuin koko tieteisgenreäkään. Eräskin heistä totesi suoraan, ettei hän ”ollut todellakaan oikea henkilö sitä kääntämään”. Stereotyyppinen kääntäjä on pilkkua loppuun asti viilaava perfektionisti, ja tätä piirrettä on toteutettu myös DS9:ää suomennettaessa, sillä joku kääntäjistä oli hyvää hyvyyttään luonut yhteiseen käyttöön luettelon yleisimmästä terminologiasta ja osa oli saanut keskusteltua keskenään tietyistä perusratkaisuista. Tässäkin piilee yksi alan epäkohdista: Mahdollisimman täydellistä laatua revitään helposti omasta selkänahasta ilman erillistä korvausta. Siltikään syntyvät tekstitykset eivät kokonaisuutena, sarjan tasolla, saavuta toimivinta laatutasoaan. Ratkaisuja mietitään yli sen ajan, mikä on taloudellisesti kannattavaa, ja usean suomentajan yhteiseen soppaan koetetaan luoda yhtenäisiäkin ratkaisuja – jos siis käännöstoimisto vain ensinkään sallii kääntäjiensä olla yhteydessä toisiinsa. Näin ei kaikissa tapauksissa ole, sillä onhan eristettyjä työn orjia helpompi pitää kurissa hajota ja hallitse  taktiikalla.

Tosiasia siis on, että palkkiot ovat huonot. Tarkemmin sanottuna ne ovat pahimmissa palkkioluokissa niin huonot, että vaikka ei tarkistaisi yhden yhtä termiä eikä korjaisi mitään vaan kirjoittaisi vain suoraa soittoa, ei siltikään tulisi toimeen ”aikuisten oikeesti”. Niin, eri tv-kanavia ja dvd-levittäjiä arvotetaan eri palkkioluokin, ja jotkut kääntäjistä saavat pääsääntöisesti vain noita kurjimpia hommia. Osa ammattikunnasta voi siis tulla jotenkuten toimeen, kun taas suuri osa keikkuu jatkuvasti toimeentulon alarajoilla, jolloin orjuudesta on vaikea irrottautua jatkuvan köyhyyden uhatessa, kun edes minkäänlaisia vapaapäiviä ei juuri pysty pitämään.

Ja edelleen – tällaisissa oloissa siis pitäisi luoda täydellistä tekstiä. Toinen tosiasia on se, että jonkin satunnaisen jakson saadessaan pitää ainakin jonkin verran perehtyä sarjan taustoihin, tapahtumiin ja henkilöhahmoihin. Haastattelemistani DS9:n suomentajista vain yksi tunsi sarjan etukäteen. Hän oli katsellut sitä jonkin verran jo sen ensimmäisellä esityskerralla 90-luvulla, samoin kuin tuolloin tv:stä tulleita aiempia Star Trek -sarjoja. Aiheen asiantuntija siis, lienee myös käännöstoimistossa kuviteltu, ja hän onkin saanut tehdäkseen suurimman määrän sarjan loppupään tekstityksistä, 16 jaksoa kolmen viimeisen kauden 78:sta. Asiantuntijuudestaan huolimatta kyseinen kääntäjä toteaa:


Silti tuntui hankalalta hypätä keskelle myöhempiä kausia, kun ei muistanut sarjasta juuri mitään yksityiskohtia. Jonkin verran toki luin netistä juonikuvauksia ja – – jaksoihin liittyviä asioita, kun yritin paikkailla tietojani kääntämieni jaksojen välissä olleista tapahtumista, mutta kaikesta ei voinut silti päästä perille. Ikävä kyllä.


Lisäksi yksi sarjan loppupään 13 kääntäjästä tuli mukaan karuselliin sarjan kymmenen viimeisen, jatkotarinan muodostavan jakson aikana. Hän siis joutui kylmiltään keskelle koko sarjan lopettavaa, juonenkäänteitä yhteen punovaa rutistusta – ja sen huomaa tekstityksistä. Valitettavasti en saanut kyseistä kääntäjää haastateltavakseni, mutta voin vain kuvitella millainen järkytys on täytynyt iskeä, kun pitäisi yrittää ymmärtää jotain sarjan monimutkaisista poliittisista koukeroista ja ihmissuhteista ja luoda jouhevaa suomea outoja ilmaisuja ja termejä vilisevästä tekstimassasta. Eräs toinen kääntäjä kertoikin suhtautuneensa sarjan kääntämiseen ainakin aluksi ”pelon- ja kauhunsekaisin tuntein”, ja väittäisin, että näin suhtautuisi vieraaseen sarjaan ja genreen ensiksi kuka tahansa.


Av-käännösalan yleinen tilanne


Huonoja käännöksiä arvosteltaessa on siis mitä useimmiten syytä arvostella tahoa tai tahoja, jotka ne ovat käännättäneet, eikä suinkaan suoraan niitä tehneitä kääntäjiä. Yksityisen sektorin av-kääntäjät ovat täysin käännöstoimistojen henkilöstöpolitiikan armoilla, ja toimistot tuntuvat tekevän kaikkensa, jotteivät kääntäjät pääse yhdessä tuumin vaatimaan heille kuuluvia oikeuksia työn varsinaisina tekijöinä. Av-kääntäjiä pidetään pahimmillaan pakkoyrittäjinä, joiden kontolla on oman ”yrityksen” pyörittäminen siihen kuuluvine menoineen, samalla, kun toimistot tahkoavat voittoa teettämällä tekstityksiä halvalla. Vaikka kaikki eivät ole joutuneetkaan yritystä pyörittämään, palkkiot ovat joka tapauksessa surkeat asiantuntijatyöstä, ja alalla esiintyy vakavaa eriarvoisuutta, vaikka kaikki tekevät täsmälleen samaa työtä. Lisäksi toimistot vaativat kääntäjiä luopumaan käännöksiensä oikeuksista, jolloin niillä on arkistoissaan moneen kertaan eteenpäin myytävää liukuhihnamateriaalia, josta niiden ei tarvitse maksaa enää pilkkahintaisen käännöspalkkion jälkeen. Toimistot tahkoavat hyvillä mielin voittoa käännöksillä, joita kääntäjät tekevät jatkuvasti parhaansa mukaan joutuen samalla pelkäämään töiden jatkuvuuden puolesta.
 

Av-kääntäjänä yksityisellä sektorilla työskennellessä ja tekstityksiä tv:stä seuranneena ainakin itsestäni on jatkuvasti tuntunut, että käännöstoimisto tai asiakas ei oikeasti ole kiinnostunut tekstitysten laadusta. Tuntuu siltä, että kunhan ruutuun on saatu niin laadukas tekstitys kuin kullakin hetkellä kustakin av-kääntäjästä on saatu puristettua, niin suomennoksista ei jakseta turhia valittaakaan. Jonkinlainen taso siis tahdotaan säilyttää – välttelemällä vähintään suoranaisia kirjoitusvirheitä, jotka kiinnittäisivät huomiota ensimmäisenä – mutta ainakaan tyyli tai välttämättä erikoisalan sanasto ei tuohon tasoon enää kuulu, riippuen toki ohjelman lajityypistä ja hieman esityskanavastakin, siis erikoisalasta ja palkkiosta, jotka vaikuttavat suoraan kääntäjän työskentelyyn annetun ajan puitteissa. Onkin törkeää, että erilaiset pomot vetävät voitot välistä, kun kääntäjät pakertavat toimeentulonsa rajoilla ja katsojat periaatteessa hoitavat laaduntarkistusta ilmaiseksi – tai itse asiassa maksavat siitä vaikkapa tilaamansa kanavapaketin tai ostamansa dvd-boksin hinnan verran.

”Huonojen suomennosten” syy on usein käännöstoimistossa: siinä, miten toimisto on hinnoitellut tuotteensa ja sanelee hinnat kääntäjilleen (siis liian halvoiksi lyödäkseen kilpailijat laudalta), siinä, miten toimisto jakelee töitä (siis lähestulkoon keille vain kynnelle kykeneville), ja siinä, miten toimisto ja sen asiakas asettavat aikataulut (siis liian kiireisiksi kuulematta työn tekijöitä). Av-kääntäminen, kuten kääntäminen ylimalkaan, on asiantuntijatyötä, jonka tekemiseen vaaditaan alansa ammattilaisia. Vaikka ”kaikki osaa englantia”, tällä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, että osaa tuottaa asiayhteyteensä sopivaa suomea. Puolikielinen vieraan kielen taito on päinvastoin vain haitaksi, jos kouluttautumattomana ja kokemattomana koettaa tuottaa sujuvaa suomea: tuolloin syntyy liian helposti vieraan kielen mukaisia ilmaisuja, jotka kangertavat kieltä ja vievät tilaa ja aikaa itse asialta. Jokainen suomalainen osaa puhua suomea ja kirjoittaa suomeksi – mutta se ei tarkoita, että osaa kirjoittaa romaanin tai kääntää ruututekstejä. On lisäksi eri asia, annetaanko ammattilaisten oikeasti käyttää omia taitojaan siten kuin kukin työ todella vaatisi. Meidän av-kääntäjien työ on vaalia työkieltämme ja kääntämäämme maailmaa – luoda katsojille mahdollisimman luonteva katsomiskokemus, jonka ääressä ei edes huomaa seuraavansa tekstitystä.