Miksi käännösala vaatii muutosta?

Kaisa Vitikainen
Julkaistu 15.3.2013

 

Kääntäjän asema nyky-Suomessa

 

Kieli on taidetta

Kieli on kulttuuria

Kieli on rikkaus

Kunnioittakaa kääntäjiä perkele!

 

Näin kirjoitti Don Johnson Big Bandin johtohahmo Tommy Lindgren, kun häneltä pyydettiin kommenttia kääntäjien nykytilanteeseen.  Hän ei ole ainoa kulttuurivaikuttaja, joka on ottanut aiheeseen kantaa viime kuukausina.  Mutta miksi Lindgren tunsi tarvetta näinkin vahvaan, voimasanoin tehostettuun kannanottoon?  Eikö kääntäjiä kunnioiteta?  Onhan sentään kyseessä haastava ja ammattitaitoa vaativa asiantuntijatyö, jonka tekijät ovat pääsääntöisesti akateemisesti koulutettuja ja jolla on keskeinen ja varsin näkyvä asema suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Luulisi arvostusta löytyvän.

 

Kääntäjien palkkiotaso ja arvostus Suomessa eivät kuitenkaan välttämättä vastaa työn vaativuustasoa.  Lisäksi kääntäjä itse jää usein näkymättömäksi, vaikka käännökset ovat näkyvä osa suomalaista kulttuuria niin televisioruuduilla ja valkokankailla kuin kirjojen sivuillakin.  Käännöksiä pidetään itsestään selvinä, eikä moni jää suuremmin miettimään kääntäjien asemaa ja työoloja. Kenties pitäisi.

 

 

Näkyvä käännös, näkymätön kääntäjä

 

Suomessa käännökset ovat hyvin näkyvässä asemassa.  Käännöskirjallisuus on hyvin esillä, mutta kääntäjät eivät niinkään.  Tunnettuja kirjailijoita on paljon, mutta tunnettuja kirjallisuuden kääntäjiä lienee vain muutama.  Kääntäjän näkymättömyyttä kuvastaa hyvin Helsingin Sanomissa 13.1.2013 ollut juttu otsikolla ”Kaunokirjallisuudessa tarjolla hyviä käännöksiä”.  Jutussa listattiin kymmeniä käännösromaaneja, mutta otsikoinnista huolimatta maininnan sai vain yksi kääntäjä.  Hyvien käännösten odotetaan ikään kuin syntyvän itsestään.

 

Näkyvimmät käännökset ovat kuitenkin av-käännökset – televisio-ohjelmien ja elokuvien tekstitykset.  Niiltä harva välttyy; suomalainen katsoo keskimäärin kolme tuntia televisiota päivässä, ja yli 60 prosenttia televisio-ohjelmista on tekstitetty.  Tekstitykset kuuluvat lähes jokaisen suomalaisen arkeen.  Kenties juuri käännösten arkipäiväisyyden vuoksi niitä pidetään itsestään selvinä ja itse kääntäjä jää näkymättömiin.  Käännöstä ei huomata, ennen kuin se puuttuu.  Tähän vaikuttaa tietenkin sekin, että hyvän av-käännöksen tulee olla huomaamaton, siis sellainen, että katsoja ei välttämättä edes tiedosta lukevansa tekstitystä.  Moni katsoja väittääkin erityisesti englannin kohdalla, ettei seuraa tekstejä lainkaan, vaan kuuntelee ainoastaan puhetta.  Tiina Tuomisen tuore väitöskirja osoitti kuitenkin sen, että myös nämä katsojat tukeutuvat osin tiedostamattaan tekstitykseen.

 

Lisäksi av-käännösalalla näkyy yhä useammin käännöksiä, joissa kääntäjän nimeä ei edes mainita, vaikka lain mukaan sitä ei saisi jättää pois ilman kääntäjän lupaa. Tämä on ollut yleistä DVD-käännöksissä jo pitkään, mutta television pääkanavilla ilmiö on tullut pinnalle vasta äskettäin.  Syitä kääntäjän nimen pois jäämiseen – tai oikeammin tahalliseen jättämiseen – on monia, mutta pääosin ne liittyvät av-käännösalan tämänhetkiseen myllerrykseen.

 

Monet käännökset on teetetty halvalla ja sellaisissa työoloissa, että jälki on huonoa.  Joissakin tapauksissa näitä käännöksiä annetaan korjattavaksi kokeneille kääntäjille, jotka muokkaavat tekstiä siinä määrin, ettei kyseessä enää ole alkuperäinen käännös.  Tällöin kummankaan kääntäjän nimeä ei laiteta ohjelman loppuun.  Jotkut kääntäjät – myös ammattitaitoiset ja kokeneet – eivät myöskään itse halua laittaa nimeään ohjelman loppuun, koska he eivät ole tyytyväisiä työnsä tasoon.  Kiireen ja pähkinäpalkkojen vuoksi ammattitaitoiselle työlle ei riitä aikaa ja jaksamista.  Lisäksi viime kuukausina on alkanut ilmaantua tapauksia, joissa kääntäjä jättää itse nimensä pois, jotta häntä ei tunnistettaisi rikkuriksi, sillä meneillään on kiivas työtaistelu alan ehtojen parantamiseksi.

 

Oli syy mikä tahansa, lopputulos on sama: käännöksen lopussa ei näy kääntäjän nimeä, ja av-kääntäjästä tulee entistäkin näkymättömämpi.

 

 

Välttämätön paha

 

Miksi sitten jotkut ammattitaitoisetkin kääntäjät tekevät niin huonoa jälkeä, etteivät halua nimeään yhdistettäväksi käännökseen?  Ammattilainenkin tarvitsee huolellisen käännöksen tekemiseen aikaa ja kohtuullisen palkkion.  Molemmat niistä ovat kuitenkin alan nykytilanteessa harvinaisia.  Av-käännösalan suurista työnantajista enää vain yksi tarjoaa kohtuullisia työehtoja ja palkkioita.  Kansainvälinen jättiläinen Broadcast Text International puolestaan pakottaa kääntäjät näennäisyrittäjiksi ja tarjoaa surkeita palkkioita ja tiukkoja aikatauluja.  Vallalla olevilla työehdoilla ei ole ihmekään, että työn jälki ei tyydytä tekijää.  Huonojen työehtojen haitallisesta vaikutuksesta laatuun kertoo mm. Tarmo Hietamaan tuore gradututkielma. Myös Tiina Kurvi on tutkinut aihetta omassa pro gradussaan.

 

Broadcast Text International ei kuitenkaan ole yksin vastuussa tilanteesta.  Suurempi ongelma on se, että voittoa tavoittelevat yhtiöt niin av-alalla kuin muillakin aloilla näkevät käännöstyön välttämättömänä pahana ja haluavat saada sen mahdollisimman halvalla.  Käännöstoimistojen katteettomat laatulupaukset hyväksytään sellaisenaan, eikä laatua todellisuudessa juurikaan valvota.  Tärkeintä on saada jotain ruutuun (tai paperille), mielellään puoli-ilmaiseksi.  Ei ole ihme, että tästä seuraa tilanne, jossa kääntäjillä ei ole tarpeeksi aikaa – eikä heille makseta tarpeeksi – laadukkaan käännöksen tuottamiseksi.  Lisäksi nimenomaan av-käännösten kohdalla ajatellaan usein, että kyllähän suomalaiset englantia ymmärtävät, eikä se niin tärkeää ole, mitä ruudussa lukee.  Kunhan lukee jotain.  ”Markan käännöksiä markan ohjelmille”, tokaisi taannoin eräs MTV Median edustaja talonsa vaatimasta käännöslaadusta, samalla kommentoiden oman yhtiönsä ohjelmatarjontaa.

 

Kirjallisuuden ja asiatekstien kääntäjien kohdalla tilanne ei ole sen parempi kuin av-kääntäjilläkään.  Harva kääntäjä elää täysin kaunokirjallisuuden kääntämisellä.  Useimmat heistä tekevät ohessa muita töitä tai tukeutuvat apurahoihin.  Asiatekstien kohdalla kilpailu on myös kovaa ja kohtuullisia palkkioita nauttivat lähinnä ne kääntäjät, joilla on jo vakiintunut asiakaskunta, tai joiden erikoisosaaminen – erikoisalat tai harvinaisemmat kielet – ovat sellaisia, että he voivat määrätä omat hintansa.  Lain mukaan virastojenkin on kilpailutettava käännöstoimeksiantonsa, joten virallisetkin käännöstyöt menevät usein halvimman tarjouksen tehneelle kääntäjälle tai käännöstoimistolle..

 

Vaikka kritiikkiin löytyy aihetta niin toimistoista kuin niiden asiakkaistakin, kaikkea syytä ei voi sälyttää toimeksiantajien harteille.  Kääntäjien on myös itse katsottava peiliin.  Niin kauan kuin töitä suostutaan tekemään pähkinäpalkalla, niitä myös teetetään pähkinäpalkalla.  Muutoksen saa aikaan vain sillä, että jokainen kääntäjä – tai ainakin tarpeeksi moni – kieltäytyy tekemästä töitä palkkioilla, jotka eivät vastaa työn haastavuutta ja kääntäjän koulutus- ja kokemustasoa. Av-käännösalalla moni onkin tehnyt juuri näin.

 

 

Hanttihommiin ja kaupan kassalle

 

Kun MTV Media ulkoisti käännöstoimintansa BTI Internationalille viime syyskuussa, syntyi av-kääntäjien keskuudessa kapina.  114 kääntäjästä satakunta irtisanoutui uudelta työnantajalta kuukauden sisällä, ja muutama muu jättäytyi opintovapaalle.  Lisäksi moni emoyhtiö Broadcast Text Internationalin freelance-kääntäjistä liittyi yhteiseen rintamaan vaatimaan alalle kunnon työehtoja.  Työstä kieltäytyneet kääntäjät hakeutuivat toisiin töihin tai opiskelemaan.  Kääntäjistä tuli kaupan kassoja, muuttomiehiä, sijaisopettajia, sanelun purkajia, opiskelijoita.  Yksi perusti matkatoimiston, toinen suunnittelee antikvariaatin perustamista.  Moni jäi työttömäksi, tyhjän päälle.  Sekin nähtiin hikipajaa parempana vaihtoehtona.

 

Av-kääntäjien muodostama rintama on historiallinen.  Ikävä kyllä se ei kuitenkaan ole täysin yhtenäinen.  Moni kääntäjä on tehnyt suuria uhrauksia alan eteen, mutta toiset eivät ole syystä tai toisesta pystyneet luopumaan töistään ja tukevat yhä käännöstoimistoja työpanoksellaan.  Lisäksi on opportunisteja, usein vastavalmistuneita kääntäjiä ja kääntäjäopiskelijoita, jotka ovat tarttuneet tilanteeseen ja hakeneet toimistoille töihin kartuttaakseen työkokemusta alan tulevaisuuden kustannuksella.  Uusia työntekijöitä on värvätty myös sen jälkeen, kun Journalistiliitto ja KAJ asettivat Broadcast Text Internationalin ja BTI Internationalin hakusaartoon.  Kyse ei ole ainakaan kaikissa tapauksissa siitä, etteivät uudet työntekijät tietäisi alan tilanteesta. Kuten nimimerkki Dana kirjoittaa av-kääntäjien blogissa: ”Mistä BTI hankkii uudet kääntäjät? Esimerkiksi tästä. Valmistuin maisteriksi 1,5 v sitten enkä ole tehnyt oman alani töitä päivääkään (...) Työ on pakko ottaa, jotta saa kokemusta omalta alalta.”

 

Av-käännösalan ahdinko nähdään siis tilaisuutena hankkia kallisarvoista työkokemusta.  Tämä on kuitenkin varsin lyhytnäköistä, sillä niin kauan kuin Broadcast Text ja vastaavat yhtiöt hallitsevat alaa, ei näillä työkokemustaan kartuttavilla untuvikkokääntäjillä ole mitään, mihin työkokemustaan käyttää.  Ei ainakaan kohtuullisilla ehdoilla. Tällä hetkellä ainoa av-alan työnantaja, joka tarjoaa kohtuullisia ehtoja on YLE, eikä sinne oteta enää uusia kääntäjiä.  YLEn käännöspalkkiot määrää Yhtyneet-sopimus, joka on voimassa enää tämän vuoden loppuun.  On hyvin mahdollista, että sopimuksen tullessa katkolle YLE päättääkin seurata naapuritalon esimerkkiä ja ulkoistaa käännöstoimintansa.  Tällöin viimeinenkin kohtuullisten ehtojen linnake kaikkoaa ja kaikki Suomen av-kääntäjät ovat valtavia tuottoja kääntäjien selkänahasta tahkoavien toimistojen armoilla.

 

Broadcast Textin liikevoittoprosentti on viime vuosina ollut jopa 24 %.  Kun 5–10 % liikevoitto katsotaan tyydyttäväksi ja kaikki 10 % ylittävä hyväksi, on voittomarginaali ollut melkoinen.  Tuollaiset voitot tulevat juuri sillä, että kääntäjille maksetaan surkeat palkkiot – ja lisäksi heidät pakotetaan yrittäjiksi, jolloin ylimääräiset kustannukset ja kaikki riskit ovat kääntäjän harteilla.  Monet näistä pakko- tai näennäisyrittäjistä ovat eläneet (ja elävät yhä) selkeästi köyhyysrajan alapuolella.  Lisäksi heillä ei ole varaa lomiin eikä edes sairasteluun – paitsi että tulot jäävät saamatta jos sairastaa, Broadcast Textin kääntäjillä allekirjoituttaman sopimuksen mukaan sairaus ei ole pätevä syy olla palauttamatta toimeksiantoa aikataulun mukaisesti.

 

 

Kannattaako kääntäjiä kouluttaa?

 

Valtaosalla käännösalaa palkkiot ja työehdot ovat surkeita ja kääntäjien keskinäinen kilpailu työnantajien tarjoamista pennosista on kovaa.  Vastavalmistuneet kääntäjät taipuvat riistopalkkioihin, jotka jäävät murto-osaan akateemisesti koulutetun asiantuntijan ansaitsemasta korvauksesta, tai saavat olla kokonaan vailla alansa töitä.  Onko järkeä kouluttaa yhä lisää kääntäjiä, jos alalla ei ole saatavissa kohtuullista toimeentuloa?  Onko kääntäjiä jo liikaa?

 

Tämä vuosi tulee olemaan ratkaiseva av-käännösalan ja kenties laajemminkin koko käännösalan tulevaisuuden suhteen.  Mikäli av-kääntäjien rintama on tarpeeksi laaja ja pitää tarpeeksi pitkään, on mahdollista, että av-käännösalalle saadaan yleissitova työehtosopimus, joka takaa niin kuukausipalkkaisille kuin freelance-kääntäjillekin kohtuulliset työehdot, joita kaikkien työnantajien tulee noudattaa.  Jos kääntäjien ei tarvitse enää tehdä 60–70-tuntisia työviikkoja vain maksaakseen laskunsa, riittää töitä useammalle kääntäjälle.  Silloin alalla on tilaa ja mahdollisuuksia myös uusille kääntäjille.  Tämä on visio, jonka eteen av-kääntäjät taistelevat.

 

Mikäli av-käännösalan yleissitova työehtosopimus toteutuu, voi se avata tietä myös muiden käännösalojen nousulle suosta.  Jos av-kääntäjät saavat taisteltua itselleen kohtuulliset korvaukset, miksi muut eivät voisi tehdä samoin?  Muilla käännösaloilla on kuitenkin omat haasteensa.  Monet kääntäjät ovat yrittäjiä, eivätkä yrittäjät voi kilpailulainsäädännön vuoksi ryhtyä taistelemaan palkkioista samalla tavoin kuin freelancerit voivat, sillä heitä voitaisi syyttää kartellista.  Lisäksi kääntäjät ovat ryhmänä melko hajanainen, eikä yhteistä rintamaa välttämättä ole helppoa löytää.  Av-käännösalan työehtosopimus voisi kuitenkin antaa siihen uutta motivaatiota.

 

Jos työehtosopimusta ei kuitenkaan synny, on todennäköistä, että av-kääntämisestä tulee pysyvästi matalapalkkainen läpikulkuala, jolla kieltenopiskelijat hankkivat työkokemusta ja hieman lisätienestiä, kunnes väsyvät työtahtiin ja ala-arvoisiin palkkioihin.  Mikäli näin käy, on odotettavissa, että käännösten laatu kärsii ja ammatin arvostus laskee entisestään.  Tälläkin lopputuloksella tulee todennäköisesti olemaan vaikutusta muihin käännösaloihin.  Tässä tapauksessa vaikutus tulisi olemaan rapauttava.

 

Jos av-kääntäjät häviävät tämän taistelun, ei av-kääntäjäksi enää kannata kouluttautua.  On mahdollista, että siitä seuraavan kehityksen varjossa ei kannata kouluttautua muillekaan käännösaloille, poikkeuksena kenties konferenssitulkkaus.  Tätä taistelua käydään nyt ja sen tulokset tullaan näkemään jo tänä vuonna.  Sitä käyvät av-kääntäjät, mutta he eivät ole ainoita, joihin se vaikuttaa.  Taistelun tulos osoittaa suunnan, johon koko käännösala tulee suuntaamaan.  Jos se suunta on alaspäin, tulee yliopistojenkin miettiä, onko mielekästä kouluttaa osaajia alalle, jolla ei tule toimeen.

 

 

Kielenkääntäjästä kielenhuoltajaksi

 

Työehdot, palkkaus, näennäisyrittäjyys, kova kilpailu ja armottomat käännöstoimistot eivät toki ole ainoita uhkia kääntäjien tulevaisuudelle.  Oman uhkakuvansa luovat käännöskoneet, jotka kehittyvät koko ajan.  Käännöskoneet eivät pysty hahmottamaan äänen ja kuvan muodostamaa kokonaisuutta ja tuskin pystyvät siihen tulevaisuudessakaan, joten av-käännösalalle ne eivät ainakaan näillä näkymin ole ajankohtainen uhka.  Ne eivät myöskään hallitse kielen luovaa käyttöä, joten tuskin niistä kovin suurta uhkaa on kaunokirjallisuuden ja vaikkapa runouden kääntäjillekään.  Asiatekstikääntämisen alalla puolestaan huoleen voi olla aihetta.  Käännöskoneiden kehittyessä on mahdollista, että kääntäjät joutuvat itse käännöstyön sijaan tarkastamaan ja huoltamaan käännöskoneiden tuotoksia – tietenkin pienempää palkkiota vastaan.  Vastaavaa kehitystä on jo nähtävissä ohjelmatekstityksen alalla.

 

Perinteisesti myös ohjelmatekstityksiä – siis suomenkielisten ohjelmien tekstitystä suomeksi ja ruotsinkielisten ruotsiksi – ovat tehneet av-kääntäjät.  Valtioneuvoston asetuksen mukaan 70 % julkisen palvelun suomen- ja ruotsinkielisistä ohjelmatunneista tulee olla tekstitettyjä lähdekielellä tänä vuonna.  Tätä työtä teetetään usein käännöstoimistoilla.  Tuntuisi järkevältä, että työn tekisi kääntäjä suoraan kuvan ja äänen perusteella.  Näin ei kuitenkaan aina ole.  Jotkut toimistot käyttävät puheentunnistinta, jonka suoltamat tuotokset kielenhuoltaja korjaa.  Tämän korjatun transkription perusteella kääntäjä – tai oikeammin tekstittäjä – sitten tekee ohjelmatekstityksen.  Mukana on siis kaksi aivan turhaa työvaihetta – ja palkkio työstä on tietenkin hyvin alhainen, koska toimiston mukaan valtaosa työstä on jo tehty.  Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä usein transkriptin perusteella tekstittäminen on suoraan tehtyä työläämpää.  Tämän tyylinen työ voi kuitenkin olla monen kääntäjän tulevaisuutta.  On selvää, että tarpeeton työvaiheiden lisääminen vaikuttaa työn laatuun.  Miksi näin sitten menetellään?  Onko kahden työntekijän – kielenhuoltajan ja tekstittäjän – palkkaaminen tuottavampaa kuin pelkän ammattitaitoisen tekstittäjän?  Muuta selitystä asialle on vaikea löytää.  Kyynikko voisi tosin nähdä tämän kuvion firman oman puheentunnistusohjelman testaamisena ja ohjelman sanavaraston kartuttamisena tekstittäjän kustannuksella.

 

 

Taistelu tulevaisuudesta

 

Kääntäjän ammatin arvostuksen alasajolla on merkitystä muutenkin kuin kääntäjien toimeentulon kannalta.  Suuri osa päivittäin lukemastamme tekstistä on käännettyä.  Jos käännösten yleinen taso laskee palkkioiden myötä, on hyvin mahdollista, että ajan mittaan se tulee myös vaikuttamaan kielitajuumme.  Tommy Lindgren ei ole ainoa kulttuurivaikuttaja, joka on ottanut kantaa asiaan. Moni muu on ilmaissut huolensa tästä kehityksestä televisio- ja radiohaastatteluissa, blogeissa, keikoilla ja muun median kautta (esim. Televisiokäännöksellä on väliä -videot).  Yksin heidän tukensa ei kääntäjien tulevaisuutta ratkaise, mutta julkisella mielipiteellä on merkityksensä ja siihen he voivat osaltaan vaikuttaa.  Julkinen tuki ja kääntäjän työn tärkeyden tunnustaminen tuo kääntäjille ja heidän asialleen tärkeää näkyvyyttä.

 

Myös ammattiliitot tukevat kääntäjien taistelua.  Journalistiliitto ja KAJ ovat tukeneet ulkoistettuja av-kääntäjiä ja toimistoja boikotoivia toimistokääntäjiä, ja Journalistiliiton lakimies on ollut tiiviisti mukana neuvotteluissa niin toimistojen kuin MTV Mediankin kanssa.

 

Tilanne on noteerattu myös kansainvälisellä tasolla.  Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton III-jaoston puheenjohtaja ja entinen MTV Median kääntäjä Anna-Maija Ihander on puhunut Suomen av-kääntäjien tilanteesta useassa konferenssissa.  Berliinin Languages & the Media -konferenssissa Ihanderin puheeseen vastasi Broadcast Textin Brysselin toimiston johtaja Luc Vandingenen, joka sanoi: ”Teillä itsellänne on ase edustamani kaltaisia yrityksiä vastaan. Voitte sanoa ei.”  Siinä Vandingenen osui asian ytimeen.

 

Taistelun avainasemassa ovat kääntäjät itse.  Muutosta alalla ei voi syntyä, mikäli kääntäjät eivät yhtenä rintamana sano ”ei” riistopalkkioille ja kohtuuttomille työehdoille.  Se on käännösalan ainoa toivo, eikä ainoastaan av-käännösalalla.  Myös asiakirjakääntäjien ja kaunokirjallisuuden kääntäjien kannattaisi kuulla tätä neuvoa.  Aika taistella on nyt, sillä pian voi olla liian myöhäistä.