Av-kääntäjien kiirastuli – kun TES ei riitä

Kirjoitus julkaistiin ensimmäisenä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton Kääntäjä-lehdessä (3/2016).

 

TES – pelastaja vai kuollut kirjain?

 

Keväällä 2015 Suomen av-kääntäjät näkivät valoa tunnelin päässä, kun alalle saatiin kauan kaivattu työehtosopimus. Neljä käännöstoimistoa allekirjoitti sopimuksen kääntäjiä edustavien liittojen kanssa, ja myöhemmin allekirjoittajien joukkoon liittyi viideskin toimisto. Asiasta tiedotettiin toiveikkaasti, kuten odottaa sopiikin. Olihan nyt vihdoin, vuosien väännön jälkeen, saatu aikaan se ratkaiseva työkalu, jolla holtittoman hintakilpailun kurjistama ala saataisiin oikaisemaan syöksykierteensä. Jo 90-luvulta lähtien kansainväliset käännöstoimistot olivat kilpailleet asiakkaista niin verissä päin, että varsinkin freelance-kääntäjien palkkiot olivat jatkuvasti laskeneet, eivätkä pelkästään inflaation takia, vaan aivan konkreettisestikin.

 

Työehtosopimuksessa sovitaan alan yleisistä ehdoista, mutta sopimus koskee ainoastaan työsuhteessa olevia kääntäjiä. Tämä tiedostettiin toki jo neuvotteluihin lähdettäessä. Samalla tiedostettiin se, kuinka vaikeaa on tavoittaa suuri joukko yrittäjäfreelancereita ja sitouttaa heidät alan elvyttämiseen. Vaikeus ei tietenkään ollut mikään syy jättää yritystä sikseen. Alalla jo toimivien kääntäjien lisäksi vähintään yhtä tärkeää oli – ja on vuodesta toiseen – ottaa kääntämisen ja kielten opiskelijat mukaan keskusteluun ja aktiiviseen toimintaan. Suurilla käännöstoimistoilla on kuitenkin puolellaan hyväksi havaittu toimintamalli, jossa freelance-kääntäjiä haalitaan listoille enemmän kuin töitä on tarjolla, jolloin työmäärien vaihdellessa kaikille toimeksiannoille löytyy tekijä alhaisista palkkioista huolimatta.

 

Käännöstoimistojen alimmat palkkiot ovat olleet niin kaukana Yleisradiossa ja aiemmin myös MTV:llä vakiintuneen Yhtyneet-työehtosopimuksen palkkiotasosta, että tuoreeseen sopimukseen sovittiin kolmivuotinen porrastus, jonka aikana palkkiot nousevat tavoitetasoon. Toimistoille haluttiin tarjota sopeutumisaikaa, mutta käytännössä ne ovat sopeutuneet muutoksiin kolmella toisenlaisella keinolla: 1) SDI Media jätti neuvotteluihin osallistuttuaan sopimuksen allekirjoittamatta, 2) sopimuksen allekirjoittanut BTI Studios kiertää hyväksymiään ehtoja irtisanomalla kuukausipalkkaisia kääntäjiä ja teettämällä entistä suuremman osan töistä yrittäjäfreelancereilla, joita työehtosopimus ei koske, ja 3) kotimaiset, pienemmät toimijat (Pre-Text Oy, Rosmer Osk, Stellar Text Oy ja SagaVera Oy) saavat hyvin vähän tai eivät lainkaan töitä sellaisilta asiakkailta, jotka kuuluvat työehtosopimuksen piiriin. Vuosien väännön tulos on siis jäänyt ainakin toistaiseksi laihaksi lohduksi, vaikka tilanne ilman sitä olisi varmasti vielä huonompi.

 

Netflix ja tarkkaan valikoidut kääntäjät – parempia palkkioitako?

 

Toukokuussa Wired-lehdessä kerrottiin, kuinka suoratoistopalvelu Netflix levittää koomikko Chelsea Handlerin talk show’ta kansainvälisille markkinoille. Tekijöitä erittelevässä kaavakuvassa kääntäjät olivat ylivoimaisesti suurin joukko, mikä onkin ymmärrettävää, kun ottaa huomioon Netflixin levittäytymisen eri kielialueille. Jutussa mainittiin erikseen, että käännöksiin on panostettu värväämällä kovan luokan ammattilaisia, jotka takaavat laadukkaan lopputuloksen. Tämä väite on räikeästi ristiriidassa ainakin Suomessa ja myös monissa muissa maissa saatujen kokemusten kanssa. Loppuvuodesta 2012, kun Netflix rantautui Suomeen, sen ohjelmavalikoiman tekstitys osoittautui saman tien varsin kirjavaksi laadultaan. Netflix ei ole tässä suhteessa suinkaan yksinäinen susi, vaan käytännössä kaikki muutkin tekstitettyjä ohjelmia esittävät toimijat käyttävät halvinta mahdollista vaihtoehtoa, mikä näkyy väistämättä laadussa. Toistaiseksi ainoa poikkeus on Yle, joka teettää edelleen valtaosan käännöksistä omilla kääntäjillään.

 

© Pixabay

Wired-lehden juttu herätti mielenkiintoa, mutta yhteydenotoistani huolimatta Netflix ei vastannut kysymyksiin jutussa mainittujen kääntäjien toimeksiantosuhteesta ja palkkiotasosta. Suomessa toimivien kansainvälisten käännöstoimistojen teettämistä Netflix-töistä maksetaan yrittäjäfreelancereille alimmillaan alle 3 euroa ohjelmaminuutilta. Taso on suorastaan naurettavan alhainen, mutta näinkin alhaisiin palkkioihin moni silti suostuu.

 

Jos Netflix on todellakin palkannut kääntäjiä ilman välikäsiä tai tilannut näiltä käännöksiä toimeksiantosuhteessa, jonka ehdot ovat kohtuulliset molemmille osapuolille, sitä voidaan pitää eräänlaisena vedenjakajana. Tähän asti on aina haettu halvinta, mutta ehkä vihdoin on huomattu, ettei halvin ole lopulta läheskään aina edullisin vaihtoehto – ei ainakaan ympäri maailmaa eri kielialueille levittyvän suoratoistopalvelun pitkän aikavälin suunnitelmissa. Miksi säästää muutama satanen jaksoa kohti, kun ohjelmien tekemiseen käytetään ensin satoja tai jopa tuhansia kertoja enemmän rahaa ja aikaa kuin käännöksiin? Vieraskielinen yleisö ei ainakaan alitajuisesti katso mielellään sellaisia ohjelmia, joiden tekstitys on huono. Moni ”maallikkokatsoja” ei välttämättä osaa paikantaa vikaa tekstitykseen, mutta kömpelö käännös ei välitä alkukielistä viestiä oikein, jolloin koko katselunautinto kärsii.

 

Minne menet, Yle?

 

Kuten sanottua, Yle käännättää valtaosan vieraskielisestä sisällöstä omilla kääntäjillään, mutta pieni osa käännöksistä on ulkoistettu toimistoille. Tänä keväänä järjestettiin uusi kilpailutuskierros, jossa Yle yllättäen valitsi ulkoistettujen käännösten toimittajaksi Lingsoftin, joka ei ole allekirjoittanut työehtosopimusta. Av-kääntäjien keskuudessa valinta herätti tyrmistystä, sillä Yle oli kilpailutuksen alkaessa ilmoittanut, ettei aio missään nimessä heikentää kääntäjien asemaa entisestään. Ylen omia freelance-kääntäjiä koskee Yhtyneet-sopimus, johon viime vuoden av-käännöstoimistojen työehtosopimus perustuu. Alalla on siis jo kaksi läheisesti toisiaan muistuttavaa ohjenuoraa, jotka verorahoitteinen Yle päätti lupauksistaan huolimatta sivuuttaa.

 

Mahdoton yhtälö

 

Hintakilpailuun turvautuvien ja sitä kautta kääntäjien työehtoja polkevien käännöstoimistojen lisäksi vastuu on luonnollisesti kääntäjillä itsellään. Työehtosopimus jää kuolleeksi kirjaimeksi, elleivät molemmat osapuolet eli toimeksinantajien lisäksi myös kääntäjät noudata sen ehtoja – ja vaadi niiden noudattamista. Toisin sanoen kääntäjien on vaadittava alalle vakiintuneita kohtuullisia palkkioita ja muita ehtoja, olivatpa he toimeksianto- tai työsuhteessa. Eikä sillä tarkoiteta toimistojen yksipuolisesti sanelemia polkuhintoja, vaan Ylen freelancereita koskevaa Yhtyneet-sopimusta ja av-käännöstoimistojen työehtosopimusta. Yrittäjäfreelancereiden on otettava aidon yrittäjän lailla ohjat käsiinsä, sillä yrittäjä hinnoittelee työnsä ja myymänsä tuotteen arvon itse. Kysynnän ja tarjonnan laki pätee tässä niin kuin kaikessa muussakin: niin kauan kuin halvalla saa, halvalla myös ostetaan.

 

Ja kun halvalla ostetaan, saadaan useimmiten sutta ja sekundaa. Valitettavasti toimistojen asiakkaat ovat huonoonkin laatuun tyytyväisiä, elleivät varsinaiset loppukäyttäjät eli ohjelmien katsojat ala suunnata tyytymättömyyttään ohjelmien ja niiden tekstitysten tarjoajiin. Mutta miten katsojat saadaan lähettämään palautetta oikeaan osoitteeseen? Entä miten kaikki av-kääntäjät saadaan toimimaan ammattimaisesti koko alaa elvyttävän ammattietiikan ehdoilla? Se, joka keksii vastauksen näihin kysymyksiin, on löytänyt av-käännösalan viisastenkiven.

 

Lauri Mäkelä

Kirjoittaja on kääntäjä ja SKTL:n hallituksen entinen jäsen.

 


Julkaistu sivustolla 16.9.2016